Lukijat

tiistai 9. heinäkuuta 2013

Työelämää suurkaupungissa

Nyt on Pohjanmaan tyttö astunut isoihin kuvioihin. Tai no vähintäänkin isojen talojen keskelle. La Defencea kutsutaankin Ranskan Manhattaniksi (tai niin mulle sanottiin).

Keskimääräinen työmatka Pariisissa kestää 45 minuuttia. Minulla menee junamatkaan 33, ja siihen muutaman minuutin kävelyt kummassakin päässä. Junailu ei oikeastaan haittaa yhtään, vaan olen ottanut siitä hetken itselleni. Nämä matkat pyhitetään lukemiselle ja ristikoille. Tänä aamuna täyttelin tyytyväisenä sudokua, kun Eiffel-torni pyyhkäisi ohitse. Apua, en minä tätä halunnut! Näinkö nopeasti nähtävyyksistä tulee arkipäivää? Pariisin tunnelma sentään ihastuttaa edelleen.

Äiti, ja niin moni muu, oli oikeassa. Olen toivoton myöhästelijä eikä edes työpaikka Pariisissa ole saanut muuttamaan tapojani. Hiki päässä saa aamulla juosta junaa kiinni. Yksi asia on tullut selväksi; tarvitsen HYVÄT korkokengät. Sellaiset joissa päkiät ei haudo pahojansa jo ennen lounastaukoa.

Tänään meillä oli tapaaminen Ruotsin kauppakamarin kanssa lounaan merkeissä. Heillä myös on aloittanut uusi harjoittelija, tai peräti kaksi. Ruotsalaisilla on aina kaikki paremmin ja suuremmat resurssit. Heillä on enemmän väkeä töissä ja aivan Champs-Elyseen kupeessa sijaitsevat isommat toimistot (joita ei varmasti ole sisustettu Ikealla). Heillä on kattoterassi jolta Pariisia ihaillessaan voi sormella osoittaa lähes kaikki tärkeimmät nähtävyydet. Meillä on kahvihuone. No, meidän toimisto on myös upealla paikalla. Ja meillä on kuntosali!