Lukijat

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

One of the brightest stars

Viimeisiä Pariisin tunteja tälle erää viedään ja luonnollisesti pakkaaminen (niin matkalaukkujen kuin joululahjojen) on jäänyt tähän hetkeen.

Huomenna herätys puoli viisi, lento Suomeen, työpäivä Helsingissä ja sitten joululomalle!

Neiti Rantanen toivottaa oikein Joyeux Noël ja Bonnes fêtes de fin d'année kaikille, ja kutsuu takaisin matkalle jälleen ensi vuonna (kyllä, jatkoa luvassa jälleen vuonna 2014)!!

Champs Elyséen joulukoristeet eivät saa tässä kuvassa oikeutta, mutta lähetän sen teille silti. A l'année prochaine!


keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Mietteitä maan alta

Oih, Pariisin metro- ja junaverkosto! Raiteet, joilla vietän luokattoman ison osan ajastani päivittäin. Muistan hyvin, kuinka otti päähän kulkea päivittäin töihin puolen tunnin päähän Peräseinäjoelle. Mitä ajanhukkaa viettää päivästä niin iso osa johonkin joka ei vie mua mihinkään! Paitsi Peräseinäjoelle, heheh.

Sama homma täällä. Joten, koska tämä on asia jota en voi muuttaa (en voi itse muuttaa Pariisin keskustaan eikä sieltäkään olisi kävelymatka kaikkialle), hyväksytään se ja otetaan kaikki keinot käyttöön. Kuinka käyttää aikansa jotenkin hyödyllisesti ja palkitsevasti metrossa (helsinkiläiset, otan teiltä ilolla ideoita vastaan!).

Metrossa voi treenata vatsalihaksia. Haaste; älä pidä mistään kiinni kun vaunu nytkähtää liikkeelle tai hidastaa. Tasapaino on heti hakusessa paitsi jos yhdistää matkantekoon lihaskuntotreenin. Myös viime tipassa junaan juokseminen käy kuntoilusta.

Ohikiitävän junan humussa voi huoletta laulaa, koska kukaan ei kuule ja jos joku nyt näkisikin omituisen itsekseen laulajan joka ei pyydä esityksestään rahaa eikä näin ollen istu katusoittajan profiiliin, kestäisi se katsekontakti niin vähän aikaa ettei siitä kovin vahvaa muistijälkeä piirtyisi.

To be serious, olen yrittänyt opetella nauttimaan näistä hetkistä kun on oikeasti pakko pysähtyä (minun, ei junan; jommankumman meistä hei täytyy pysyä liikkeessä). Täyteen ahdetuissa metroissa menee edelleen hermot (ja ihan totta hei, sinne junaan ei tarvi tunkea ennen kuin edelliset on tullut sieltä ulos, seuraava etuilija saa mun kyynärpäästä!!!), pitkät välimatkat jaksaa vieläkin yllättää. Joku kysyi miten mulla voi mennä Pariisin toiselta puolelta kotimatkaan yhtä paljon kuin Pendolinolla Tampereelta Seinäjoelle. Ei tämä sentään niin iso kaupunki ole! Ei ole ei, mutta kun metrot ei mene ihan Pendolinon vauhtia, pysähtyy kohtuu tiuhaan ja vaihtoihin menee aikaa.


Nykyaikainen pariisitar kuten myös turistisisarensa suunnistaa täällä älypuhelimessaan olevan googlemapsin avulla. Minä luotan tähän meidän äitin hankintaan ja luen karttakirjaa. Naurakaa vain toverit, minä pidätän itselläni oikeuden pieneen palaan vanhaa kunnon paperikarttaa.
Mutta silloin kun juna ei ole täynnä (lähijunat, mikä onni metromatkan jälkeen) ja olen osannut käyttää aikani niin etten ole juossut junan perässä itseäni hikeen ja ikkunasta näkyy ohikiitävät Pariisin valot, voi junanpenkissä ollakin yllättävän rentouttavaa. Minä, kirja ja pieni toive siitä ettei matka päättyis ollenkaan.

Ps. Seuraavaksi totutan itseni bussilla matkustamiseen. Maisemat ja väentungos oleellisesti enemmän plussan puolella metroihin verrattuna. Jotenkin tuo metro on vaan muka ollut helpompi ottaa haltuun.

perjantai 6. joulukuuta 2013

Työharjoittelussa.

Keskiviikkoilta klo 22.30. Sataa vettä, mutta niin vähän etten kastu. On pimeää kuin Suomessa marraskuussa (ei, ei nämä säätilat täällä niiin erilaiset ole). Kävelen pitkin yhtä niistä monista Seinen vastarannat yhdistävistä silloista. Vielä ehtii hyvin illan viimeisiin juniin. Niin, ja iPod taitaa soittaa vähän mitä sattuu, sulassa sovussa Jaarli Padingtonia, Incubusia ja Calogeroa. Meitsi palaa töistä kotiin.

En ole tainnut montaa sanaa lahjoittaa sille perimmäiselle tarkoitukselle, joka mut Pariisiin toi. Kauppakamarin arkea on katseltu nyt nelisen kuukautta, joten alkaa olla aika raottaa hieman verhoa meikäläisen arkiseen aherrukseen. En suinkaan päivät pitkät ihastele Pariisia, ulkoiluta itseäni ja maistele viinejä. Ja vaikka työ onkin ollut pääosin innostavaa, ei se jostain syystä ole tuntunut ensimmäiseltä asialta esille nostettavaksi. Tässä siis muutama poiminta siitä, mitä tämä reissu on antanut mun urakehitykselle ja ammatilliselle kasvulle.


Konferenssi kommunikoinnista ja kulttuurieroista.


Talousfoorumi.

Kauppakamarin puheenjohtaja ja projektivastaava. Dinner de Gala.


Pohjoismaiden nuorkauppakamareiden minigolf-turnaus.


Kauppakamarin Ranskan jaosto 90 v.










Tapahtumajärjestelyjen ohella pyöritän toimiston arkea ja markkinoin kauppakamaria, sen jäsenyyttä ja palveluita. Päivitän nettisivuja, hoidan yhteydenpidon jäseniin ja yhteistyötahoihin ja osallistun kamarin toimintojen ja ohjelman suunnitteluun.

Keskiviikkona olin jälleen palaamassa konferenssista. Riippuen siitä onko kyseessä "ison" kauppakamarin vai nuorkauppakamarin tapahtuma, nämä osuu usein virastoajan ulkopuolelle mikä tarkoittaa tietenkin pitkiä työpäiviä. Se ei haittaa eikä useimmiten tunnu työnteolta, vaan ennemmin verkostoitumiselta ja mukavalta illanvietolta. Okei, on näissä tilaisuuksissa usein tarjoilujakin. Tällä kertaa asiaa puheen pitämisestä ja vakuuttavasti yleisön edessä esiintymisestä. Aiheen esittelijänä Toastmasters, ympäri maailmaa toimiva organisaatio jonka kokoontumisissa kohdataan pelkonsa, pidetään puheita ja kehitytään esiintyjänä. Seuraa mainospuhe; Toastmasters -kerhoja on myös Suomessa ja muutaman kerran voi käyä tutustumassa ilmaiseksi. Mä olin ihan myyty illan esitelmän ja improharjoitusten jälkeen. Niin pelottavaa mutta niin hyödyllistä!

Ja ettei kuitenkaan nyt ihan arkiseksi menisi (okei, mä olen tosi ylpeä siitä mitä mun elämä täällä on ja epäsuomalaiseen tapaan yritän myös tuoda sen julki!), todettakoon että torstaina suuntana parturin ja mekko-ostosten kautta suurlähettilään itsenäisyyspäivän vastaanotto. Ihan työasioissa tämäkin keikka.