Lukijat

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Jouluaskartelua

Ranskassa ei askarrella.

Olin siitä ihan varma kun etsin paikallista tiimaria tai edes kirjakauppaa joka myisi kartonkia ja hileitä ja liimaa ja spray-maalia. Tai edes tarroja. Hetken aikaa sai etsiä, mutta sitten löytyi Loisirs & Creation, ja sinnehän mä olisin sitten vaikka jäänyt asumaan kun sinne kerran tieni löysin!

Jälleen kerran jokavuotinen joulukorttiaskartelupakkomielle (ei, vaan siis harrastus) oli nimittäin taas vallannut ajatukseni. Sen verran viime tippaan se tosin taas tuli, ettei mulla ollut aikaa juuri suunnitella, ja sen verran voimakkaana ettei sitä voinut vastustaa. Päätin että löydän idean ja mallin vaan kiertelemällä kaupassa. Sen pitäisi olla jotain hieman haastavaa ettei tämän ikäinen nainen enää etenkään yksinään tyydy vaan liimaamaan niitä tarroja, mutta ei liian haastavaa etten itku kurkussa yötä myöden värjäile uusiopapereita tai kokeile jotain uutta tekniikkaa jonka just viime tipalla löysin naistenlehdestä.






Kaikille joulukorttejani vastaanottaville tahoille pahoittelut etukäteen liian pieniin kirjekuoriin tungetuista taideteoksista. Kyllä vain, tämänikäinen nainen askarteli ne ihan itse omin pienin puukätösin.

Siinä samalla kokeilin muuten yhtä naistenlehdestä löytynyttä reseptiä, porkkanakeittoa, joka onnistui ehkä vähän paremmin kuin mun kortit.


Tämän postauksen myötä hyvää joulunaikaa itte kullekin, ja ens vuonna taas uudet kujeet!

maanantai 15. joulukuuta 2014

Saunassa on vielä tilaa

...Putouksen Viikkokatsaus uutisoi joku aika sitten ettei saunan takana enää ole tilaa. Mutta pariisilaisessa asuntovaunusaunassa sen sijaan oli! Pientä hehkutusta viime viikonlopusta siis luvassa.

Kävin taannoin katsomassa suomalaistyttöjen sirkusesityksen Mad in Finland. Upeaa, ihanaa, mahtavaa!! Kyseessä on siis alkujaan Suomessa sirkusoppinsa saaneet tyttäret, jotka elämä on sittemmin vienyt eri puolille maailmaa, ja jotka yhteisvoimin kasasivat Pariisin eteläisistä lähiöistä löytyvään sirkukseen/teatteriin tämän suomalaisuuden ilosanoman. Myös ranskalainen edustus yleisön joukossa ei voi olla tämän jälkeen mitään muuta kuin mad in Finland. Nauraa sai (täysin hyväntahtoisesti) meidän kansallisaarteille eli jääkiekolle, Matti Nykäselle, Nokialle, Koskenkorvalle, pesäpallolle, lavatansseille, naisten haulle, hiihtohaalareille, hiljaisuudelle ja saunomiselle.

Suomalaiselle huumorille taitaa olla tyypillistä sarkasmi; nauretaan me ensin meidän euroviisu-menestykselle niin ettei kukaan muu ehdi pilkata meitä ekana.















No eipä siinä vielä kaikki. Tytöillä kun on itsetehty sauna siinä teltan vieressä. Hienosti on asuntovaunu muutettu (ainakin) 7-8 hlön saunaksi. Kun kutsu esityksen jälkeen kävi lauteille, en ehtinyt jäämään. Mutta jäi se sen verran kaihertamaan että nyt viime lauantaina menin takaisin! Ja ihan erityistä plussaa iltaan toi sirkuksen baarissa pidetty karaokeilta. Ensin siis meidän Suomi-yhdistyksen voimin lämmitettiin äänihuulet Levottomalla tuhkimolla ja sitten viluiset kropat saunan lauteilla. Ja hupsis, sen verran me siitä saunomisesta innostuttiin että pois lähdettiin vasta kun tultiin sanomaan että kröhöm...nyt olis karaoke loppu ja baari mennyt kiinni. Siinä vaiheessa oli toki suomalaisen solidaarisuuden ja saunan innoittamina tyhjennetty pullollinen janojuomaa.

Siinä me oltiin, tutut ja vieraat peppu vasten peppua puusaunan lauteilla (sen verran ranskalaista siveellisyyttä kunnioitettiin ettei me naisissa sentään ihan alasti oltu; jotenkin tämä kyllä sopi mulle oikein hyvin), yhdessä pähkittiin kärsitäänkö mielummin haaleista löylyistä vai saunanpesän avaamisesta aiheutuvasta savusta, ja jaettiin omat löylybiisit ja saunamuistot.



On musta ennenkin tuntunut, etten mä loppujen lopuksi niiiiiin kaukana kotoa ole kun lentolippujen hinnat on välillä jopa kohtuullisia ja netti auttaa yhteydenpidossa. Mutta tämmöiset kokemukset tuo sen Suomen jotenkin vielä lähemmäksi. Kaikki tämä täällä Pariisin liepeillä.