Lukijat

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

One of the brightest stars

Viimeisiä Pariisin tunteja tälle erää viedään ja luonnollisesti pakkaaminen (niin matkalaukkujen kuin joululahjojen) on jäänyt tähän hetkeen.

Huomenna herätys puoli viisi, lento Suomeen, työpäivä Helsingissä ja sitten joululomalle!

Neiti Rantanen toivottaa oikein Joyeux Noël ja Bonnes fêtes de fin d'année kaikille, ja kutsuu takaisin matkalle jälleen ensi vuonna (kyllä, jatkoa luvassa jälleen vuonna 2014)!!

Champs Elyséen joulukoristeet eivät saa tässä kuvassa oikeutta, mutta lähetän sen teille silti. A l'année prochaine!


keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Mietteitä maan alta

Oih, Pariisin metro- ja junaverkosto! Raiteet, joilla vietän luokattoman ison osan ajastani päivittäin. Muistan hyvin, kuinka otti päähän kulkea päivittäin töihin puolen tunnin päähän Peräseinäjoelle. Mitä ajanhukkaa viettää päivästä niin iso osa johonkin joka ei vie mua mihinkään! Paitsi Peräseinäjoelle, heheh.

Sama homma täällä. Joten, koska tämä on asia jota en voi muuttaa (en voi itse muuttaa Pariisin keskustaan eikä sieltäkään olisi kävelymatka kaikkialle), hyväksytään se ja otetaan kaikki keinot käyttöön. Kuinka käyttää aikansa jotenkin hyödyllisesti ja palkitsevasti metrossa (helsinkiläiset, otan teiltä ilolla ideoita vastaan!).

Metrossa voi treenata vatsalihaksia. Haaste; älä pidä mistään kiinni kun vaunu nytkähtää liikkeelle tai hidastaa. Tasapaino on heti hakusessa paitsi jos yhdistää matkantekoon lihaskuntotreenin. Myös viime tipassa junaan juokseminen käy kuntoilusta.

Ohikiitävän junan humussa voi huoletta laulaa, koska kukaan ei kuule ja jos joku nyt näkisikin omituisen itsekseen laulajan joka ei pyydä esityksestään rahaa eikä näin ollen istu katusoittajan profiiliin, kestäisi se katsekontakti niin vähän aikaa ettei siitä kovin vahvaa muistijälkeä piirtyisi.

To be serious, olen yrittänyt opetella nauttimaan näistä hetkistä kun on oikeasti pakko pysähtyä (minun, ei junan; jommankumman meistä hei täytyy pysyä liikkeessä). Täyteen ahdetuissa metroissa menee edelleen hermot (ja ihan totta hei, sinne junaan ei tarvi tunkea ennen kuin edelliset on tullut sieltä ulos, seuraava etuilija saa mun kyynärpäästä!!!), pitkät välimatkat jaksaa vieläkin yllättää. Joku kysyi miten mulla voi mennä Pariisin toiselta puolelta kotimatkaan yhtä paljon kuin Pendolinolla Tampereelta Seinäjoelle. Ei tämä sentään niin iso kaupunki ole! Ei ole ei, mutta kun metrot ei mene ihan Pendolinon vauhtia, pysähtyy kohtuu tiuhaan ja vaihtoihin menee aikaa.


Nykyaikainen pariisitar kuten myös turistisisarensa suunnistaa täällä älypuhelimessaan olevan googlemapsin avulla. Minä luotan tähän meidän äitin hankintaan ja luen karttakirjaa. Naurakaa vain toverit, minä pidätän itselläni oikeuden pieneen palaan vanhaa kunnon paperikarttaa.
Mutta silloin kun juna ei ole täynnä (lähijunat, mikä onni metromatkan jälkeen) ja olen osannut käyttää aikani niin etten ole juossut junan perässä itseäni hikeen ja ikkunasta näkyy ohikiitävät Pariisin valot, voi junanpenkissä ollakin yllättävän rentouttavaa. Minä, kirja ja pieni toive siitä ettei matka päättyis ollenkaan.

Ps. Seuraavaksi totutan itseni bussilla matkustamiseen. Maisemat ja väentungos oleellisesti enemmän plussan puolella metroihin verrattuna. Jotenkin tuo metro on vaan muka ollut helpompi ottaa haltuun.

perjantai 6. joulukuuta 2013

Työharjoittelussa.

Keskiviikkoilta klo 22.30. Sataa vettä, mutta niin vähän etten kastu. On pimeää kuin Suomessa marraskuussa (ei, ei nämä säätilat täällä niiin erilaiset ole). Kävelen pitkin yhtä niistä monista Seinen vastarannat yhdistävistä silloista. Vielä ehtii hyvin illan viimeisiin juniin. Niin, ja iPod taitaa soittaa vähän mitä sattuu, sulassa sovussa Jaarli Padingtonia, Incubusia ja Calogeroa. Meitsi palaa töistä kotiin.

En ole tainnut montaa sanaa lahjoittaa sille perimmäiselle tarkoitukselle, joka mut Pariisiin toi. Kauppakamarin arkea on katseltu nyt nelisen kuukautta, joten alkaa olla aika raottaa hieman verhoa meikäläisen arkiseen aherrukseen. En suinkaan päivät pitkät ihastele Pariisia, ulkoiluta itseäni ja maistele viinejä. Ja vaikka työ onkin ollut pääosin innostavaa, ei se jostain syystä ole tuntunut ensimmäiseltä asialta esille nostettavaksi. Tässä siis muutama poiminta siitä, mitä tämä reissu on antanut mun urakehitykselle ja ammatilliselle kasvulle.


Konferenssi kommunikoinnista ja kulttuurieroista.


Talousfoorumi.

Kauppakamarin puheenjohtaja ja projektivastaava. Dinner de Gala.


Pohjoismaiden nuorkauppakamareiden minigolf-turnaus.


Kauppakamarin Ranskan jaosto 90 v.










Tapahtumajärjestelyjen ohella pyöritän toimiston arkea ja markkinoin kauppakamaria, sen jäsenyyttä ja palveluita. Päivitän nettisivuja, hoidan yhteydenpidon jäseniin ja yhteistyötahoihin ja osallistun kamarin toimintojen ja ohjelman suunnitteluun.

Keskiviikkona olin jälleen palaamassa konferenssista. Riippuen siitä onko kyseessä "ison" kauppakamarin vai nuorkauppakamarin tapahtuma, nämä osuu usein virastoajan ulkopuolelle mikä tarkoittaa tietenkin pitkiä työpäiviä. Se ei haittaa eikä useimmiten tunnu työnteolta, vaan ennemmin verkostoitumiselta ja mukavalta illanvietolta. Okei, on näissä tilaisuuksissa usein tarjoilujakin. Tällä kertaa asiaa puheen pitämisestä ja vakuuttavasti yleisön edessä esiintymisestä. Aiheen esittelijänä Toastmasters, ympäri maailmaa toimiva organisaatio jonka kokoontumisissa kohdataan pelkonsa, pidetään puheita ja kehitytään esiintyjänä. Seuraa mainospuhe; Toastmasters -kerhoja on myös Suomessa ja muutaman kerran voi käyä tutustumassa ilmaiseksi. Mä olin ihan myyty illan esitelmän ja improharjoitusten jälkeen. Niin pelottavaa mutta niin hyödyllistä!

Ja ettei kuitenkaan nyt ihan arkiseksi menisi (okei, mä olen tosi ylpeä siitä mitä mun elämä täällä on ja epäsuomalaiseen tapaan yritän myös tuoda sen julki!), todettakoon että torstaina suuntana parturin ja mekko-ostosten kautta suurlähettilään itsenäisyyspäivän vastaanotto. Ihan työasioissa tämäkin keikka.

perjantai 29. marraskuuta 2013

Beajoulais nouveauta ja kuninkaan heppoja

Se on täällä! Nimittäin Beajoulais nouveau. Hehee, no en ole ranskalainen enkä ole tätä perinnettä vuodesta toiseen elänyt joten eipä se mulle ollut mikään kauan odotettu hetki. Mutta kuten joku on ehkä joskus väittänyt, mun on helppo innostua uusista asioista. Joten tottakai piti ottaa ilo irti siitä THE päivästä kun Beajoulais nouveau on virallisesti saatavilla. Nimittäin vuosittain marraskuun kolmas torstai.

Silloin sitä sitten olikin mainosta ja kylttiä ja posteria joka kuppilan ja kaupan ikkunassa ja akkunassa. Selvästi siis tosiaan tärkeä ja odotettu tapaus!

Minä kävin Suomi-Ranska osakunnan kanssa maistamassa lasillisen uutta tulokasta. Ja niin, myöhemmin selvisi vielä ettei kyseessä olekaan yksi ja sama viini, vaan niitä on useita. Oppia ikä kaikki.

Viime viikonloppuna kävin Versaillessa ja tällä kertaa en visiteerannut linnassa vaan kadun toisella puolella olevissa kuninkaallisissa talleissa. Maneesissa esitetään ratsastusnäytöksiä, joihin en ole turistioppaissa törmännyt. Eli vähän vahingossa hoksattu juttu mutta onneksi löytyi! Selostus on ranskaksi, mutta sitä ymmärtämättäkin tuo olis ollut hieno show joten suositellaan kaikille tänne tuleville heppatytöille, linnan historiasta kiinnostuneille ja kaikille muille jotka tykkää kauniista asioista. Koska tämä show oli upea! Ja taas piti miettiä omia ammatinvalintojaan; oliskohan mustakin sittenkin voinut tulla tuollainen ratsastava, miekkaileva ja laulava taiteilija? Vähän vaan lisäoppia vähän jokaisesta näistä lajista niin mulla olis ihan varmasti tosi upea ura Versaillen linnan kupeessa. Sitä odotellessa voikin sitten ihmetellä itsekseen että millä lihaksilla ratsastetaan noin hyvin, pidetään istunta kunnossa ja hevonen peräänannossa ja samaan aikaan lauletaan puhtaita stemmoja? Tätä minä vaan kysyn.

Ps.harmi kyllä siellä ei saanut ottaa kuvia. Täältä sitten siis, ja samoilla sivuilla näkyi olevan osoite jonne mun suositukset saa osoittaa kun laitan cv:tä menemään.

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Catalan

Pitkä viikonloppu ja toinen mahtava suurkaupunki pienen pyrähdyksen päässä; ei muuta kun Ryanairin hellään huomaan ja kohti Barcelonaa!

Mulla on siellä hyvä ystävä, joka tarttui matkaan viime vuodelta. Ja koska kyseessä oli "jo" mun toinen visiitti Barcelonaan, tällä kertaa ei kierretty nähtävyyksiä. Ihana, mutta ei missään nimessä rentouttava reissu!

Kahvittelua, uusia tuttavuuksia ja markkinoita

Oltiin messuilla! Tällä kertaa teemana vuoristo ja kaikki mitä siellä voi harrastaa.
Ja seuraavana päivänä sitten sinne vuorille. Tulivuorille!

...tosin tämä yksilö oli kokoluokkaa Jouppilanvuori



Mä oon niiiin huipulla!





Tähän vuoden aikaan liittyvää "kastanjoiden juhlaa" vietetään alueella perhelounaiden muodossa. Jipii, tämä reissu on jotain niin muuta kuin turistiloma! Seuraavat kuvat kertokoon miten iltapäivä espanjalaisessa maalaistalossa ja ruokapöydässä eteni. Harmi vaan, nämä eivät todenna sitä desibelimäärää jonka parikymmentä espanjalaista saa aikaan.


Tästä lähtee...

Faari savuuttaa kastanjoita kottikärryissä

Paahdettu lopputulos. Maku; keitetty peruna.


Näillä eväillä, ja aamukoneella, palasin maanantaina Pariisiin.

maanantai 11. marraskuuta 2013

Beethovenin kymmenen muusaa

Viime viikolla sain kaiken työkiireen keskelle ujutettua visiitin Théâtre des Champs-Elysées'n kulissien taakse.



Flyygelin virittäjä työssään


Teatterin alkuvaiheisiin liittyy paljon taiteellisia ja imagollisia odotuksia ja pettymyksiä, päättäväisiä tekijöitä ja hurmosta. Jokainen yksityiskohta ja ominaisuus istuinten selkänojia myöden pohjautuu suurempaan visioon. Ja niin, nimestään huolimatta teatteri ei sijaitse Champs Elyséellä, 1900-luvun alussa ei siellä ollut tonttia teatterille. Hyvinkin läheinen sijainti oikeuttaa silti nimivalinnan, ja juuri teatterin myötä ei-niin-mainittava sivukuja on noussut nykyiseen loistoonsa.

Aikansa teatteriin ei menty katsomaan, vaan tulemaan nähdyksi (luin viikonloppuna heppalehteä jossa kuvattiin hevosen historiaan liittyviä ihan samanlaisia sosiaalisen statuksen elementtejä kuin mitä liittyi teatterin historiaan!). Kun esitys alkoi, saattoi parven verhot sulkea ja jatkaa keskustelua kabineteissa, joihin esityksen häiritsevät äänet eivät kuuluneet. Valot sammuvat, esirippu nousee, minut on nähty.

Tutustumismatka teatterin historiaan oli oikein antoisa loikka luovaan maailmaan, plus taas vähän erilainen ranskan oppitunti. Joku päivä haluan nähdä myös taitelijat työssään tämän talon estradilla.

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Lohkaisuja

Lohkaisu=otos, osa jotain suurempaa kokonaisuutta. Näyte, jonka nähtyään, luettuaan tai kuultuaan on saanut idean, mutta ei tiedä kaikkea.

Blogihiljaisuutta vietetty pari viikkoa. Ei tietoisesti, ei kai vain ole tapahtunut mitään ihmeellistä. Ja toisaalta parhaat asiat ja hetket elämässä on usein pieniä ja ohuita. Tässä siis lohkaisuja parilta viime viikolta.

Viime perjantaina maleksin Pariisin katuja. On muutama kohde, jotka edelleen odottavat mun vierailua. Odottavat oikein malttamattomina. Centre Pompidou melkein pääsi jo siltä listalta pois, mutta vain melkein. Unohdin itseni Les Hallesin kauppakeskukseen. Ihania putiikkeja ja päämäärätöntä harhailua. Muutama mainitakseni; MUJI, josta sisustus-, meikkaus,- alusvaateasiat sekä lahjaideoita ihmisille joilla "on jo kaikkea", kohtuulliseen hintaan siis vähän erilaisia juttujuttuja. Nature et Découverte, jonka kirjojen, lelujen, rentoutustyynyjen, suklaiden, mausteiden...uumeniin voisi hukkua koko päiväksi. Vähän etnisen ja eettisen oloinen kauppa, ilman suitsukkeiden hajua (anteeksi, sanoinko hajua? tuoksua, tietenkin....). Tuntuu, että olen vähän osallistunut maailman pelastukseen koska tein täällä ostoksia.



Hetken heittäytymisestä intaannuin ostamaan etnistä musiikkia. Levyllinen arabialaista, toinen lattarirytmejä. Sanotaanko, että vaatii vielä jonkin verran sisäänajoa nämä rytmit. Tai sitten ne eivät vaan sovi kotisoittoon taustamusiikiksi.
Lauantaina oli tarkoitus opetella tekemään kuskusia pohjois-afrikkalaisten emäntien perinteiden mukaisesti. Niin siinä kuitenkin kävi, että kuskusit unohtui kauppaan. Mutta oli silti hyvä ateria ja hyvä ilta naisten kesken, annettakoon meille anteeksi että lihan ja kasvisten kanssa lisukkeena olikin...hmm....makaronia. Ei kerrota sitä kenellekään jonka perinteitä siinä saatettiin loukata, ruoka oli joka tapauksessa erinomaista ja seura myös!

Tällä viikolla sain vastaanottaa kaksi ihanaa Suomi-vierasta. Ai että meillä oli kivaa! Perinteiset nähtävyydet ja niitä ohuita ja harmi kyllä ohikiitäviä, hyviä hetkiä. Sitä ennen torstaina vähän Halloweenin juhlintaa. Sain kutsun tosi kivoihin kellarijuhliin, joissa illan tunnit muuttuivat aamun kajoksi, ripsiväri saattoi hieman rapista poskille, katossa oli diskopallo..

Vampyyri ja keiju




Tämä kuva oli pakko julkaista, koska neiti on oikein iloinen huomatessaan olevansa todella paljon äitin näköinen. Samat kasvot lähestulkoon, kuin siinä taulussa meidän seinällä.
Etanoita!

Uskoisko, äiti, että minä tilaan ravintolassa tomaatteja??
6€, kuuden euron, siis kuuden (!), teekuppi

Louvre, sataa vettä, tuulee





Kunnianosoitus Rautarouvalle

Roger la Grenouille

Nyt on löytynyt "the place to eat", Roger la Grenouille! Roger, tai no en mä muistanut kysyä tarjoilijan nimeä mutta olkoon hän ja työkaverinsa nyt rogereita, tarjoilee sitten sen verran délicieux sammakoita että mmmmm..

Mä olen syönyt sammakoita kerran aiemmin host-perheen kokkaamana. Siitä piirtyi hyvä muisto takaraivolle joten halusin antaa suomalaisille ystäville saman kokemuksen. Roger le Grenouillea kehuu mitä luultavimmin tripadvisorit ja löytynee monen monituisista listauksista. Ihan aiheesta. Jos ikinä haluaa maistaa niitä kuuluisia koipireisiä, niin sanon nyt tämän yhden ravintolan perusteella kerryttämäni kokemuksen syvällä rintaäänellä, että mene, koe ja näe Roger. Älä kyseenalaista, mene vain. Ainakin tämänkertaiset, mukana olleet sammakkoensikertalaiset vaikuttuivat syvästi.



Sammakoita Provencen tyyliin. Valkosipulia oli sen verran että pahoittelut vaan kaikille samassa junassa matkustaneille, edelleen seuraavana päivänä, olen pahoillani mutta tietäisitte vain mitä hyvää mä olen syönyt!!

Sitä en vielä osannut päättää, onko ravintolan sammakkoaiheinen sisustus ruokailukokemusta täydentävä vai häiritsevä seikka. Mutta jos lakkaa ajattelemasta että juuri tuon sakun koipia on mun lautasella, niin ruoka on loistavaa, hinta varmaan aika tavanomainen, ruoka on loistavaa ja ai niin, ruoka on loistavaa.

Ja täältä lisää kuvia:
http://www.bestrestaurantsparis.com/fr/restaurant-paris/roger-la-grenouille.html