Lukijat

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

...ja muistin provinssin bajamajan....



Olavi uusivirta: Jenni



Onkohan tässä joku etikettivirhe jos tuikkaan paahtoleipäni suoraan voirasiaan?


Töissä on ollut mielenkiintoista viime aikoina. Nuorkauppakamari järjesti etiketti-illan Suomen suurlähetystöllä. Ihana tapakouluttaja nimeltä Guillaume opetti meille pöytätapoja ranskalaisen ja englantilaisen etiketin mukaan. Innostuin niin paljon että tein pahan järjestäjän ammattimokan; unohdin ottaa valokuvia tapahtumasta. Ei jäänyt sen enempää kauppakamarille kuin minullekaan näytettävää eikä muistijälkiä kuin takaraivolle. Saatte siis kuvitella suurlähetystölle pitkän pöydän katettuna etiketin mukaan ja parikymmentä enemmän ja allekirjoittanut ainakin vähemmän aiheeseen vihkiytynyttä opettelemassa veitsiä ja servetin paikkaa ja pöytäjärjestystä ja ryhtiä. Jos samalle illalliselle on kutsuttu presidenttejä ja yrityspomoja, määrääkö sukupuoli vai ammattiasema ensisijaisesti kenen vieressä istut? Ja missä tulkki syö? Siinäpä pohtimista. Noo, ehkäpä jään ennemmin odottelemaan kutsuja hovi-illallisille kuin alan järjestää niitä. Ei tuu sitä mielipahaa pöytäkartasta :).


Mun seuraaja ja manttelinperijä on aloittanut työt. Itsellä siis kovinkin innostava osa tällä hetkellä opettajana ja perehdyttäjänä. Go Susanna, ota homma haltuun!

Facebookissa pyörii arkihaaste. Itsellä jäi vähän vaiheeseen hyvin aloitettu homma ;) no vielä ehtii. Ja sitä samaa arkeahan mä olen yrittänyt kuvata myös täällä blogin puolella mutta jo on ollut luokattoman harvinaista tämä postaus. Annan itselleni anteeksi ja koitan ryhdistäytyä. Toisaalta tämä mun Pariisin elämä ei tällä hetkellä ole kovin mielenkiintoista kun töiden päälle uppoudun vaan opiskeluun.


No oon mä kerran käynyt terassilla. Seinen rannalle on avattu ihana Rosa Bonheur, ravintola joka on ympäri vuoden jossain, en tiedä missä, mutta nyt se on kesän ajan joen penkalla, Samburgerin näköisten myyntitiskien, bajamajojen, halvan roseviinin ja lämpölamppujen kanssa. Voi Suomen kesä kuinka sua kaipaankaan mutta tämä oli toistaiseksi lähinnä kotoista terassikokemusta!



http://www.sortiraparis.com/hotel-restaurant/bar-cafes/articles/64416-en-attendant-rosa-la-buvette-sur-les-nouvelles-berges-de-seine

Synttäreitäkin vietin. Paikkana oikein kotoisa kuppila ja paikalla parisenkymmentä kaveria, suomalaisia, ranskalaisia ja ruotsalaisia. Ja kuinka ollakaan, viereiseen pöytään oli sattunut la creme de la creme de Kurikka; ihanan rempseän oloinen seurue jonka etelä-pohjalaisesta aksentista ei voinut erehtyä! Mikolla kiitos ja terveiset että kosto elää, kukaan ei käskenyt yllyttää näitä kurikkalaisia laulamaan synttärisankarille eihän....