Lukijat

tiistai 27. marraskuuta 2012

Huolettomuutta

Mitä on tapahtunut farkkutytölle, kun pyykkinarulla kuivuu hameita ja sukkahousuja? Onko pieni ranskatar minussa heräämässä? Koulussa aistii muuten bisnesmaailman, jotain muuta kuin kulttuurialan yksikössä aikanaan. En missään nimessä sano etteivätkö luovat alat ja liiketalous kuuluisi yhteen. Mutta täällä puetaan puku tai jakku päälle kun mennään pitämään esitelmää luokan eteen.

Heräsin keskiviikkoaamuna ajatellen että voi hitsin hitsi, olen lähdössä viikonloppuna Barcelonaan eikä mulla ole yhtään rahaa. Koskaan ennen en ole näin huoletta lähtenyt reissuun, tai elänyt elämääni muutenkaan vailla murhetta eilisestä tai huomisesta. Koskaan ennen en ole mennyt kouluun pitämään esitelmää yhtä huonosti valmistautuneena. Se siitä ranskattaresta..

Kiitos ranskalaisen pankkitilin, jonka saan ylittää ilman kuluja ja kiitos vaihtarin statuksen joka antaa paljon anteeksi, en murehdi näitä nyt. Yksi tavoite tälle reissulle oli oppia elämään hetkessä. Täällä en todella ole murehtinut turhia (tämän hetken suurinta päänvaivaa aiheuttavat ehkä muutaman joulukoristeeni sijoittelu huoneeseeni). Ihana tunne! Kunpa tämän saisin täältä mukaani kotiinviemisiksi.


Lauantaiaamun anivarhainen kone lennätti minut ja Carlan Espanjaan. Menossa oli vaalit, joilla oli suuri vaikutus Katalonian itsenäisyyteen ja Carlan oli päästävä kotiin äänestämään. Samaan syssyyn ehdittiin katsastaa kaupunkia muutenkin.

Kiihkeä poliittinen tilanne kuului puheissa ja näkyi katukuvassa. Katalonian lippuja oli ripustettu parvekkeille. Ensimmäinen päivä kului Carlan perheen luona maaseudulla, markkinoilla sekä Carlan ystävien kanssa illastaen. Paikallinen olutbaari myy myös Kopparbergiä! Ensimmäinen ihkaoikea päärynäsiideri pitkään aikaan.

Tänä viikonloppuna ei Barcelonan futisjoukkueella ollut kotipeliä. Sen sijaan menimme sunnuntaina katsomaan käsipalloa. Jälleen yksi astetta erikoisempi laji. Puolustuksessa saa ilmeisesti tehdä mitä vaan! Tämän jälkeen paella-lounas puutarhassa Espanjan auringon alla ja siesta. Illalla näin Barcelonan kaupungin. Sagrada familia ja katukuva tutustuttivat Gaudin luovaan arkkitehtuuriin. Vaalien tuloksia odotellessa kaiken maailman televisioyhtiöt virittivät kuvauskalustonsa aitiopaikalle. Tulos lupaa hyvää itsenäisyydelle, mutta ei ilmeisesti ollut kuitenkaan paras mahdollinen. Espanjalaisella, anteeksi katalonialaisella intohimolla höystetyt sepostukset tilanteesta eivät aina avaudu, mutta tilanne oli mielenkiintoista seurattavaa ulkopuolisenakin.

Pikavisiitti Barcelonaan päättyi maanantaina. Koulu teettää nyt enemmän töitä kuin aiemmin, ja sitä mukaa kasvaa myös tahto viettää aikani jotenkin ihan muuten kuin opiskellen. Seuraavaan esitelmääni valmistauduinkin ahkerana tyttönä menemällä tänään futismatsiin. AS Saint-Etienne vastaan Pariisi ei olisi enää jännittävämmäksi voinut mennä, mutta rankkareiden jälkeen saavutettu 5-4 voitto teki tästä jännityksestä arvoisensa!

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Bongiorno, Rome!

Tytöt tahtoo pitää hauskaa.. ja tytöt tahtoo nähdä Eurooppaa. Parit peruuntuneet oppitunnit antoi meille pidemmän viikonlopun ja köykäisemmän lompakon Roomassa. La-ti ei riitä kaikkeen, mutta kaikkeen siihen mitä meillä oli haaveissa!






Lauantaiaamuna klo 5.10, naapurissa vietetyn illan ja kolmen tunnin yöunien jälkeen kuulen ovikellon soivan. On aika lähteä. Viimeistään Lyonin lentokentällä karisee unihiekat silmistä. Olympique Lyonnaise, paikallinen futisjoukkue on meidän kanssa samaan aikaan aamupalalla. Minne lie pelaajien matka, en tiedä mutta pari sydämenlyöntiä siinä saattaa jäädä välistä. Hienotunteisena ihmisenä annan heidän kuitenkin keskittyä tulevaan matsiin enkä mene pyytämään yhteiskuvaa.

Venetsiasta jatkolento menee ykkösluokassa. En tiedä miksi meillä siellä oli paikat mutta en valitakaan.

Ensimmäinen tehtävä Roomassa; nyt pizzalle! Tähän asti olen aina ollut sitä mieltä että Margarita on pizzan tuhlausta, sehän on pizza ilman mitään. Roomassa tilaan sen parikin kertaa, tämä pizza ei kaipaa mitään lisää.


Vatikaanin postilla




Meidän "vakikuppilan" baarimikko tarjosi usein iltapalat
Hostelli on odotettua hienompi ja henkilökunta ihan ykkösluokkaa! Pyytämättä meille ehdotetaan paikkoja missä vierailla, näytetään reitit kartalta ja tarjotaan vinkit joka pulmaan. Huoneen meidän kanssa jakaa iloinen australialainen ja naapurihuoneessa asustaa pari iloista kalifornialaista.

Ensimmäisenä iltana suuntana spa, hieronta ja sauna!! Sauna oli parasta pitkään aikaan, melkein teki mieli itkeä kun niin kova ikävä on saunaa ollut. Ja tämä oli ihan oikea sauna, ihan sihahti kun löylyä heitti. Ai että, tämän jälkeen en kaivannut Suomesta mitään, kaiken olen löytänyt täältä! No ihmisiä tietenkin, älkää ymmärtäkö väärin.




Seuraavien päivien ohjelmaan kuului Colosseum, Vatikaani, lasagnea, gelattoa, lisää pizzaa, manikyyri ja pedikyyri, sata miljoonaa sateenvarjo-, huivi- ja turistibussikauppiasta jotka eivät todella anna periksi. Pelkkä katsekontakti heidän kanssaan on jo virhe ja yksi heistä oli tosi töykeä kertoen ettei pidä turisteista. Musta erityisesti ei pitänyt kun olin kuulemma liian epäluuloinen näitä kauppiaita kohtaan. Kerroin herralle suoran ja rehellisen mielipiteeni enkä pilannut päivääni tämän takia.

Huvittavaa Roomassa on, kuinka jokainen vähänkään aukeampi paikka on saanut nimekseen jonkin 'Piazzan'  tai 'Placan'. Come on, ei tämä mikään aukio ole! Mutta kaupunki on kyllä todella upea ja näitä suihkulähteitä ja rakennuksia olisi katsellut pidempäänkin.

Colosseumilta löydän muuten jälleen pari suomalaista. Suomenruotsista tunnistan skandinaavit, ja puhuteltuani heitä paljastuvatkin Loviisasta Roomaan lomaa viettämään tulleeksi mukavaksi pariskunnaksi. Kovasti meidän Osku-setää muistuttava herrasmies.

Tiistaina paluu Saint-Etienneen, ja tunne siitä että palaan kotiin. Viimeistään nyt olen kotiutunut tänne. Kielitaitokin on sen verran kohentunut, että seuraavana päivänä pystyn auttamaan intialaista tyttöä kadonneiden kotiavainten ja rajat ylittäneen pankkikortin kanssa. Vuokratoimiston täti kertoi, että hiuspinni toimii vain elokuvissa ja avaa tämän jälkeen Poojan kotioven Ikea Family -kortilla. Näin meillä!



Tämä blogiteksti kirjoitettiin kuunnellen Backstreet Boysia, Jamie Waltersia ja Savage Gardenia.

torstai 8. marraskuuta 2012

Onko pinnallisuuden huippu, jos peilaa itseään Louvren vitriineistä?


Vähän verbien taivuttelua ja matka voi alkaa

Viime viikolla loikkasin TGV:hen, ja tuossa tuokiossa olin Pariisissa. Sitä ennen olin luopunut tarkoista suunnitelmistani sekä vakaumuksestani matkustaa yksin. Mukaan kuvioon kun tuli ranskalainen ystäväni Alice, joka oli suuntaamassa kotiseudulleen Pariisiin samaan aikaan kuin minäkin. Tarjouksesta ei voinut kieltäytyä, kun luvassa oli paitsi kaupinkikierroksia paikallisen kanssa, myös majoitus pariisilaisessa kodissa. Voiko muuten olla upeampaa kotimatkaa, kuin Alicella? Aina mennessään kotiinsa, hän näkee junan ikkunasta paitsi Eiffel-tornin, myös Versaillen linnan. Siinä on luksusta.




Matkan alkuun tietenkin vähän haastetta ja jännitystä. Itse kun saavuin Pariisiin päivää ennen tukiverkkoani, sain kunnian viettää ensimmäisen päivän perheen muiden jäsenten kanssa. Takeltelevasta kielestä huolimatta aika kului rattoisasti. Alicen äidin kanssa kiersimme
  • Louvren
  • Notre Damen
  • Pont neuf'n
  • Kaupungintalon
  • Rakkauden sillan, jolle rakastavaiset kiinnittää lukkoja
  • Place de la Concorden
  • Jardin de Tuileries'n
  • Latin Quertersin
  • Jardin du Luxembourgin (oli mennyt kiinni, muuta näinpähän aidan takaa)
  • Senaatin
Plus ihania jokivarsimaisemia Seinen varrella ja joulukauppa, joka oli täynnä joulua!

Possupaistia tulollaan



Seuraavana päivänä näin ensin asuntolan, joka oli pieni kopio Versaillesta noudattaen samaa arkkitehtuuria. Sen perään näin Versailles'n, ja onhan se huikea! Voipi sanoa, että Prinsessa Sandra on löytänyt linnansa (ja sen linnan puutarhan!). Hieman piti ihmetellä kuninkaan kapoista petiä, muuta selityksenä tälle oli se, ettei kuningas nukkunut maaten vaan istualtaan. Tämä oli merkiksi siitä, että heppu on vielä hengissä. Eikä kuningas ja kuningatar kuulemma kovin usein nukkunut samassa huoneessa.

Prinsessa syö nyt.

Aurinkokuninkaan varjossa

Puutarhassa
Tämän perään seurasi kaksi tiukkaa päivää nähtävyyksiä ja Pariisin tunnelmaa. Jaoin kroissantin varpusen kanssa Eiffel-tornin juurella. Join vin chaudia (kuumaa viiniä, joka aikalailla vastaa glögiä) Seinen rannalla. Kävin tapaamassa Morrisonia ja Piaffia, shoppailin ja tuhlasin rahaa huolettomammin kuin varmaan koskaan ennen, tunsin itseni boheemiksi Montmartressa, tunsin itseni pieneksi Sacre-Coeurin juurella, humalluin Hard Rock Cafessa, seilasin Seinen aalloilla, kuuntelin Haddawayta Riemukaaren edessä (totta, kuinka sattuikaan soimaan niin hyvä biisi!). Näin Pariisin vanhimman metroaseman ja vanhimman kahvilan. Löysin itseni Tour Montparnasselta ja St. Michelinin suihkulähteeltä, herkistyin Dianan muistomerkillä ja hullaannuin Champs-Elysèes'llä. Sieltä löytyy ehkä kaksi shoppailun ääripäätä, Louis Vuitton ja H&M. Arvatkaa vain, kummasta lähti jotain mukaani.




Pariisin matkaan sisältyi myös ranskalaiset kotibileet, illallinen pitkän kaavan mukaan naapurissa, des crepes à la restaurant, sammakoita ja etanoita. Itkuhan siinä meinasi tulla, kun piti nousta uudestaan junaan.

Niin, ja kyllä mä siellä Louvressa näin myös sen Mona Lisan.