Lukijat

maanantai 24. syyskuuta 2012

Uusia aluevaltauksia

Viime viikonloppu oli täynnä ohjelmaa, joten tämän viikonlopun halusin pyhittää pitkille aamu-unille ja avoimille suunnitelmille. Lauantaina päädyin käymään kaupungissa järjestetyillä messuilla. Suuri alue piti sisällään kaikkea mahdollista autoista uima-altaisiin ja lampaista viineihin. Ilmeisesti Japani oli jokseenkin kantava teema, koska sille oli omistettu kokonainen messuhalli.


Menossa tutustumaan Japaniin ja Japanin kulttuuriin
Kansainväliseltä alueelta löytyi koju vaikka kuinka monelle maalle, mutta kukaan ei ollut tullut esittelemään Suomea. Juustokojulla halusin voittaa ennakkoluuloni. Kerroin myyjälle, etten tykkää juuri mistään, joten please, auta mut alkuun jotta oppisin tykkäämään juustoista. Maisteltuani muutamia en ollut löytänyt yhtäkään jota voisin kuvitella syöväni. Lopulta kerroin myyjälle, että tykkään Edamista. Tähän hän totesi, ettei mun siinä tapauksessa kannata tulla hänen kojulleen. Myönnettävä se on, että toistaiseksi Gouda on ollut kaikkein eksoottisin juusto jota pystyn syömään.. (Muuten, tällä reissulla, kun nyt kerran olen päättänyt olla avoimin mielin, olen maistanut jo simpukoita ja raakaa lihaa (tartaria?) ja molempia voisin jopa syödä uudestaankin).

Löysin messuilta kavereita.

Sunnuntaina tuli kokeiltua jotain täysin uutta. Koulu jakaa vapaalippuja sunnuntain rugby-otteluihin. Laji lienee Ranskassa melkoisen suosittu ja tunnelma olikin melkein kuin Rinkelinmäen sikakatsomossa, mutta muutoin lajissa ei kyllä ollut mitään järkeä! Yhdessä saksalaisen tytön kanssa sitten yritimme päästä johonkin selvyyteen lajin säännöistä ja pistelaskusysteemistä. Ja taputettiin silloin kuin kaikki muutkin. Peli päättyi tasan 19-19.




Näillä eväillä, kohti uutta kouluviikkoa!

torstai 20. syyskuuta 2012

St. Etienne

Nyt seuraa syväluotaava katsaus kaupunkiin, jossa asun.

1. Turisti Rantanen

Päätän kiertää kaupungin nähtävyydet siten, kuin turisteille jaettava lehtinen niitä ehdottaa kierrettäväksi. Reitti pitää sisällään 25 kohdetta ja aikaa tähän kierrokseen kuluu n. 2 tuntia (pitää sisällään ex tempore kosmetologikäynnin, tästä voi päätellä kuinka paljon aikaa kulutin kuhunkin kohteeseen tutustumiseen).

Suurimmaksi osaksi reitin varrelle on poimittu mukaan "jotain katedraaleja ja jotain vanhoja taloja". Tokihan lehtinen kertoisi näistä kustakin tarinansa, mutta nyt en jaksa perehtyä tähän ranskankieliseen tekstiin. Kirkot ovat hienoja, samoin kaupungintalo sekä näkymät kaupunkikeskustaan kukkulan laelta.

Tämän kierroksen parasta antia oli mukava, leppoisa kävelylenkki, uudet kadut ja kaupat joita löysin, kartanlukutaitoni testaaminen (siksi lähdin tälle reissulle yksin) sekä tosiaan se kosmetologi joka vain sattui kohdalle ja otti minut käsittelyynsä ilman ajanvarausta.

Turistikierrokseen ei kuulu ollenkaan esim. teatteri, joka olisi kiinostanut huomattavasti enemmän kuin vanhat talot vailla tarinoita.

Grand eclise

Place de peuple, jonne sovitaan tapaamiset kun halutaan treffata porukalla

St. Etienneä kukkuloilta kuvattuna

2. Opiskelija Rantanen

Ensimmäisellä viikolla meille esiteltiin kaikki tarpeellinen kaupungista; Rue de Martyrs (Marttyyrien katu). Tällä kadulla on suurin osa keskustan baareista ja myös tänne on hyvä sopia tapaamisia, kun halutaan viettää iltaa porukalla. Katu on juuri sitä Keski-Eurooppaa, jota lähdin katsomaan ja jota ei Seinäjoella ole; kapea mukulakivikuja, joka on illalla kuin yhtä suurta terassia kun ravintolat levittävät pöytänsä kadulle ja jota reunustavat vanhat, eriväriset ja -näköiset talot sekä pienet putiikit.

Lisäksi opiskelijaminää kiinnosti löytää kaupunginkirjasto, pesula ja lähin ruokakauppa.

Kirjasto

Pyykkimuijan pyykkipäivä

3. Kulttuurin ystävä Rantanen

Tässä kaupungissa on paikka nimeltä OperaTheatre. Talo tarjoaa (tai no, täytyyhän näistä maksaa) konsertteja, teatteria, oopperaa ja tanssia. Mielenkiintoisimmat päivämäärät olen ottanut ylös, nähtäväksi jää kuinka moneen esitykseen lopulta päädyn.

Kaupunki on koonnut nuorille (16-25v.) suunnatun paketin, joka maksoi 10€. Se pitää sisällään 13 vapaalippua/alennusta teatteriin, museoihin, konsertteihin, futismatsiin, uimahalliin, pyöränvuokraukseen..  Esim. oopperaan, joka tavallisesti on kallista kuin tivolissa käynti, pääsee tällä lipulla 2 henkilöä viidellä eurolla! Omasta lippupaketistani olen jo yhden käyttänyt, nimittäin modernin taiteen museoon. Lisäksi on  Musée d'Art et d'Industrie ja Musée de la Mine (tämä on vanha kaivoskaupunki) joissa aion käydä.

Lokakuussa tänne tulee sirkus ja naapurikaupungissa esitettäisiin Hamletia jos vain bussiaikataulut passais yhteen. Lisäksi lokakuussa on kirjamessut, ja paikka nimeltä FIL tarjoaa monenmoisia konsertteja. Kaupunki järjestää opiskelijoille ensi kuulla reilun viikon kestävän tapahtumasarjan, jolloin on piknikkejä, konsertteja ja vierailukäyntejä. Tuolloin päästään ilmaiseksi mm. oopperaan (jos oikein ymmärsin, kyseessä on enemmänkin avoimet harjoitukset kuin valmis esitys) ja FILiin konserttiin.

Saint-Etienne mainostaakin itseään kulttuurin ja urheilun kaupunkina - ja mikäs sen sopivampaa meikäläiselle!

4. Atleetti Rantanen

Opiskelijayhdistys tarjoaa monenlaisia urheiluaktiviteetteja kuntosalista tennikseen ja aerobicista suunnistukseen. Nämä alkoivat tällä viikolla, joten tästä eteenpäin voin käyttää iltani urheillen! Ennen sitä vaaditaan kuitenkin lääkärintarkastus. Omani on siis ensi viikolla, mahdankohan täyttää lääkärin vaatimukset, olenkohan kelpoisa urheilemaan..? Joka tapauksessa kaikkia lajeja saa harrastaa maksamalla vain 25€ vuosimaksun.

Yhteen tanssikouluun olen ollut yhteydessä zumba-tunteihin liittyen. Näitä olisi tarjolla aina maanantaisin. Lisäksi kaupungin laitamilla pääsee melomaan. Toivon että saamme porukalla aikaiseksi mennä sinne. Talvella tänne pitäisi tulla lunta, ainakin tuonne kukkuloille joten siellä odottaa pulkkamäki. Todellinen atleettihan treenaa useampaa lajia monipuolisesti.

Kaupungin futisjoukkue A.S.S.E. pelaa Ranskan liigaa ja näiden matsia haluan päästä seuraamaan.

tiistai 18. syyskuuta 2012

Rantarolexeja ja mojitoja


Autostereoista kuuluu ranskalaisia radiokanavia. Lämpötila nousee 20 asteeseen ja yli. Kolmekaistainen moottoritie vie meitä 130km/h kohti Rivieraa. Kyllä, meitä on kolme autolastillista, meillä on vuokrahuoneistot ja –autot ja me aiotaan viettää viikonloppuloma Cannesissa ja St. Tropez’ssa.
Tunnelmaan päästäksenne voitte kuunnella tätä:http://www.youtube.com/watch?v=zYYAgtIBtTA
Postikorttikojuista ja myyjien englanninkielentaidosta huomaa, että nyt ollaan turistialueella. Elokuvajuhlat on jo tältä vuodelta juhlittu, mutta mm. Marilyn ja Zorro jäivät vielä kaupunkiin.



 
Illalla meksikaano ja kumppanit kokkaavat meille meksikolaisen illallisen. Näin hyvää guacamolea ei saa Amarillosta! Kuulemme tarkan selostuksen siitä mitä eroa on tacolla, tortillalla, burritolla, fajitaksella ja enchiladalla, mutta tequila huuhtoo selitykset mielestäni.
 Yöelämä Cannesissa ei ole kovin kummoinen, nyt ei taida olla enää sesonki. Kasino/yökerho ei ota meitä sisään, koska olemme liian suuri ryhmä. Eivät kai tahdo isoa porukkaa rymyämään. Itselleni tulee heti mieleen, että ei tuonne tarvitse päästäkään jos me ei olla riittävän hienoja teille. Lopulta ainoa baari joka on auki vielä puoli kahdelta, ottaa meidät suojiinsa, mutta pyytää 12€ bacardi-colasta. No, tämä on Cannes.
Yksi asia varjostaa tämän hienon kaupungin ilmettä; rotat. Yöllä joka toisesta roskiksesta juoksee rottia ja meikäläinenhän loikkaa autotielle joka kerta kun jalkakäytävälle säntää rotta. Se on joko minä tai nuo, Cannes ei voi saada meitä kaikkia.
Aamulla jätän tytöille viestin keittiön pöydälle. Menen jatkamaan uniani uima-altaalle, soittakaa kun on lähtö St. Tropez’iin.


 
Totuushan on, että St. Tropez on kuin mikä tahansa Välimeren rannikkokylä. Ei mitään käsitystä, miksi kuuluisuudet ovat valinneet juuri tämän paikan veneilleen ja huviloilleen. Mutta, tämä on St. Tropez ja tämä on ihana! Veneretki merellä näyttää meille mm. St. Tropez’n Beverly Hillsin. Tämä on se ranta, jossa voi nähdä Brigitte Bardon ottamassa aurinkoa. Valitettavasti tuonne rannan puolelle kulkee vain yksityinen tie, jonne ei ihan kenellä tahansa ole asiaa. Veneen opas, huippuhauska Chris jolla on ehkä maailman hienoin työpaikka, kertoo meille myös kaupungin historiasta. Merirosvot ovat kuulemma lähteneet jo aikaa sitten Somaliaan joten täällä on ihan turvallista, mutta yksi jäi. Nimittäin Jack Sparrow, aka Johnny Depp. En tiedä onko Johnny nyt kotona, veneretki ei jatkunut Johnnyn rantaan asti.
Jeltsinien tupa

Heinekenien tupa

Mohamed Al-Fayedin tupa, jossa lady Diana ja Dodi viettivät viimeisen lomansa
Myös he olivat täällä

Iltaa kohden satamassa tuntuu olevan vähemmän turisteja ja enemmän paikallista väkeä. Veneet heräävät henkiin (muuten, huvipursi maksaa kuulemma n. miljoona euroa per metri ja useimmat näistä on nyt ainakin sen 15 metriä pitkiä) kun omistajat nousevat kannelle nauttimaan henkilökunnan tarjoilemaa illallista. Tämä kaikki pitää tietenkin tehdä niin että muutkin näkevät kuinka rikkaita me ollaan.


Huippuhyvää jäätelöä, jonka ravintola tekee itse. Itselläni valkosuklaata ja kinderbuenoa.
Viimeisenä päivänä suussa maistuu välimeren aallot ja aurinkorasva. Päivä kuluu rannalla loikoillen ja meressä uiden, kunnes on aika lähteä takaisin kohti St. Etienneä. Loma oli mahtava, mutta pakko myöntää että näin suurella porukalla reissaaminen ottaa välillä hermon päälle. Viikonloppu kuitenkin tutustutti meitä paremmin toisiimme, näytti ihmisistä uusia puolia ja ehkä auttoi erottamaan porukasta ne joiden kanssa mieluiten vietän aikaa. Tästä on hyvä aloittaa opiskelut ja arki.


 


Päästyämme illalla takaisin, oli autovuokraamo suljettu eikä tietoakaan laatikosta jonne avaimet olisi saanut palauttaa. Ukkeli juna-asemalta tarjoutui ottamaan meiltä auton avaimet vastaan, ja kun pyysimme jotain todistetta hänen henkilöllisyydestään, tämä vuokra-autofirman työntekijä oli niin otettu fiksuudestamme että esitteli meille toimistonsa, antoi kaikille eväät mukaan ja heitti meidät omalla autollaan kotiin!
P.S. Sain kutsun intialaisiin häihin! Pooja kertoi meille mahtavia tarinoita näistä perinteisistä, neljä päivää kestävistä juhlista. Sinne on päästävä! Muutoinkin viikonloppu oli mahtava sukellus eri kulttuureihin.


Kesävarpaat uima-altaalla

... ja rannalla.

 

tiistai 11. syyskuuta 2012

Kukkia minulle!

Kukkakaupn täti sai minusta juuri uuden kanta-asiakkaan. Vaaleanpunaisia gerberoita, tai mitä lie 0,90€/kpl!



Kaikki valitsemani kurssit alkavat vasta ensi viikolla, ainoastaan ranskan kurssiin liittyvä tasotesti on torstaina. Väsynyt reissaaja alkaa pikkuhiljaa palautua entiselleen, kiitos tämän pehmeän laskun. Ja mikä parasta, asuntoomme tulee nyt lämmin vesi! Enää ei tarvitse laulaa "missä hitossa me hiukset pestään.."

Tänään pääsimme käymään asuntotoimistossa. Ongelmamme puuttuvien avainten suhteen ratkesi; meillä on ollut kaikki tarvittavat avaimet kokoajan. Pinky and the brain.. Mutta, tulipa todistettua kuinka kekseliäitä ja innovatiivisia osaamme ollakaan, kuinka erilaisia keinoja keksimmekään pärjätäksemme "vain yksillä" avaimilla.

Aamupäivästä kävimme porukalla tutustumassa Cite du Designiin. Osalla on alkanut jo opinnot, mutta suurin osa meistä on tämän viikon vapaalla. Cite du Design oli jonkinlainen designin historiaa ja modernia taidetta yhdistävä museo. Mikähän esim. seuraavan asetelman sanoma lienee? Kertokaa toki, jos mieleenne tulee tulkintoja tästä, itselläni taitaa olla puutteelliset tiedot historian ja yhteiskuntaopin suhteen.



Joka illalle tuntuu olevan ohjelmaa. Tänään koululla järjestettiin "after school" grilli-ilta. Josko sitä sitten huomisen viettäisi ihan omissa oloissaan, vaikkapa ranskan testiin valmistautuen. Mutta tänään, ruuat, viinit ja oluet tarjoaa opiskelijayhdistys. Sinne siis!

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Ensimmäinen Ranskan viikko paketissa


Löysimme asuntoon nettiyhteyden! Tosin, koska se on tuo kaupungin ilmainen langaton, se toimii miten sattuu ja koska sattuu. Edelleen odotamme maksullisen yhteyden avautumista, mutta onpahan nyt jonkunlainen yhteys.
Nyt myös blogin tekstien kommentointi onnistuu ilman kirjautumista mihinkään. Muutin kommentoinnin asetuksia.

Olin lupautunut lähtemään tänään Veran ja Estherin matkaan reissulle naapurikylään, Bessatiin. Oikeastaan luulin että kyseessä olisi ollut kansallispuisto tai sen tapainen, mutta paikan päällä odottikin vaellusmaastot. Ensi kerralla kuuntelen tarkemmin mihin olen lähdössä mukaan. Mutta eipä kokemus ollut huono ollenkaan, ja ainakin jotain totaalisen erilaista mitä olen kotona tottunut tekemään. Koska aikaa seuraavan ja ainoan bussin lähtöön takaisin oli 6 tuntia, päätimme valita pisimmän reitin. Kevyt 12km krapulalenkki!
Ei ole aakeeta eikä laakeeta.


Pieni pala taivasta Bessatissa.
Yllätyksekseni täältä löytyy kuusimetsää. Olin luullut että Keski-Euroopassa kaikki puut ovat lehtipuita. Havujen tuoksu toi mieleen joulun. Enää ei taida olla liian aikaista aloittaa joulun odotus? Matkan varrella vaihdoimme kokemuksia maidemme joulukalentereista. Lähempänä joulukuuta aloitan ranskalaisen kalenterin metsästyksen.


Reittikartta

Evästauolla
Lauantaina olin muiden kanssa ensimmäistä kertaa yökerhossa. Aiemmin olemme istuskelleet pubeissa ja terasseilla. Toistaiseksi ainoaan yökerhoon, jonka olemme täältä löytäneet, maksoi sisäänpääsy suolaiset 12€. Hintaan sisältyi onneksi yksi ilmainen juoma. Silti, aika paljon. Kivaa silti oli.


Ensimmäinen koulupäivä näyttää hyvältä; ei oppitunteja mulle. Maanantaina ei ala mikään niistä kursseista joita olin valinnut. Aikaa siis kierrellä kaupungilla ja etsiä vihdoin pesula. Yhden jo löysin, mutta se on kallis eikä se ole itsepalvelupesula. En aio maksaa siitä että joku muu pesee pyykkini, joten seuraavaan osoitteeseen siis!


Herra Heinäsirkka

Sisiliskon tapainen
HYI SAAKELI!!!

lauantai 8. syyskuuta 2012

Orientation week

 

Bienvenue a ESC-Saint-Etienne! Tässä on meikäläisen opinahjo kuluvan lukukauden ajan.
Koulu alkoi tiistaina. Koko viikko on ollut täynnä mielenkiintoista ohjelmaa; tutustumista kouluun ja kaupunkiin, käytännön asioiden hoitamista (pankkitilien avaus, kirjastokortit, kotivakuutus, ranskalaisen asumistuen hakeminen.. ensi viikkoon jää vielä ranskalaisen puhelinliittymän avaus ja vuokrasopimuksen allekirjoittaminen) ja tutustumista muihin vaihtareihin.
Kippis! City-tourin aikana piti testata yhtä terassia. Kim ja Julia Saksasta.
 
Keilaamassa



Lisäksi teimme kurssivalinnat kouluun. Varsinainen opiskelu starttaa sitten ensi viikolla. Saapi nähdä olinko valinnoissani liian kunnianhimoinen, mutta täytyyhän itseään vähän haastaa ja testata. Vaikkakin, itse sanoin että en aio ottaa opintoja täällä ihan niin vakavasti kuin Suomessa, tärkeämpää on kielen oppiminen ja tutustuminen kaupunkiin ja Ranskaan ylipäätään.

 
Kanasalaatti kulman pizzeriassa
 

Opening party. Täällä varsinainen opiskelijoiden bilepäivä on torstai, toisin kuin Suomessa.

Bollywood-tanssin opettelua. Porukassa on yksi intialainen.

Perjantaina päästiin vihdoin Veran kanssa muuttamaan oikeaan asuntoomme! Sitä tässä onkin odotettu, lupailtu meille moneen kertaan ja aina peruttu. Uusi asunto on kiva ja suurempi kuin tuo väliaikainen. Probleemia aiheuttaa vielä nettiyhteys ja asunnon avaimet; nettiyhteyttä ei ole, ja avaimia emme saaneet tarpeeksi. Mulla on avain ulko-oveen ja Veralla on avain asunnon oveen. Toistaiseksi olemme siis riippuvaisia toistemme avaimista ja erikseen kaupungilla liikkuminen edellyttää jatkuvaa yhteydenpitoa toiseen. No, onneksi olemme molemmat mitä ihanimpia ja mukavimpia ihmisiä joten järjestelyistä sopiminen ei ole tuottanut ongelmia.
Nettiyhteyden yritämme saada toimimaan siten, että meille tämän talon vaihtareille olisi yksi yhteinen wi-fi joka toimisi kaikkien asunnossa. Kuulostaa mielestäni vähän oudolta, mutta jos sen kerran on väitetty toimivan, niin enpä laita hanttiin. Säästetään kustannuksissa jakamalla! Toistaiseksi kuitenkin tarvitsen koulun tai läheisen Subwayn ilmaista nettiyhteyttä. Tulen syömään lähiaikoina paljon Subeja..

Pitihän tämännäköisistä vessanovista saada kuva. Kuva on paikallisesta ostoskeskuksesta. Tällä kertaa en pistänyt hanttiin vaikka palvelusta piti maksaa 50c.

Olemme Veran kanssa omatoimisesti etsineet kaupungin turisti-infon. Sieltä tarttui mukaan jokunen esite ja idea vapaa-ajan viettoon. Tarkoitus olisi lähipäivinä tutkaille alueen karttaa ja suunnitella joku viikonloppureissu.
Perjantaina pelattiin odottamani jalkapallo-ottelu (tuota sanaparia ei taida usein mun suusta kuullakaan). Suomi kohtasi Ranskan MM-karsintaottelussa. Olin valmistautunut tuomaan röyhkeästi ilmi oman kansallisuuteni täpötäydessä pubissa, jossa nolaisin itseni kannustamalla jotain muuta kuin Ranskaa. Pieni yllätys odotti, kun irlantilainen sportti-baari olikin melkein tyhjä ja baarimikkokin totesi ”We’re not that into football.”Jaahas, no ei se mitään, minä aion pelin katsoa ja Suomea kannustaa. Onneksi porukassa on pari jalkapallosta kiinnostunutta tyttöä, joista saan seuraa tällaisiin juttuihin. Heidän kanssaan suuntaamme Saint-Etiennen kotistadionille ottelua katsomaan, heti kun löytyy sopiva päivämäärä ja peli.

Feikkipuluja ja yksi oikea

Parturissa käynti vieraalla kielellä ei ole ihan ongelmatonta. Olin kuitenkin avoin melkein kaikelle paitsi kaljulle ja irokeesille. Mahdollisuudet siis siihen että lopputulos miellyttää oli aika suuret. Tässä kaupungissa on useita partureita, ja suurimpaan osaan saa ilmeisesti ajan vaikka samalle päivälle jos menee ajoissa kysymään. Tämä johon menin, oli kyllä melkoinen; asiakkaat tuli ja meni kuin liukuhihnalla. Sillä välin kun yhden hiusväri vaikutti, sama parturi meni leikkaamaan toista jne. Minä asioin ainakin kolmen eri parturin kanssa. Aikaa tuolla meni ihan tuhottoman kauan, kun jokainen asiakas tuli ilman ajanvarausta jonottamaan omaa vuoroaan. Meikäläisen kärsivällisyydellä ei ehkä ihan paras mahdollinen kokemus, mutta hiukset ja hinta miellyttää.

Ruokaostosten teko on suht helppoa, sillä valikoima kaupoissa on aika samanlainen kuin Suomessa. Hankalinta on ostaa maitoa. Vaihtoehtoja on paljon, mutta kun ne on niitä UHT-maitoja joita säilytetään huoneenlämmössä. Eivät ihan vastaa Suomen rasvatonta, jonka makuun olen tottunut. Tsekkitytöt nauroivat mulle, kun pohdin voimmeko mennä ostamaan viiniä yhdeksän aikaan. Ei taida heillä olla aivan yhtä tiukka alkoholipolitiikka kuin Suomessa. Tosiasiassa täälläkin tosin on jonkinlaiset rajoitukset myynnin suhteen. Ikeasta ostin näkkileipää, se taitaa olla lähimpänä ruisleipää, mitä voin täältä löytää.

Viihdyn täällä hyvin, mutta koti-ikävä vaivaa etenkin silloin kun olen nälkäinen tai väsynyt. Tällä viikolla on väsyttänyt paljon. Johtunee siitä, kun kaikki on uutta ja kommunikointi tapahtuu kokoajan vieraalla kielellä. Toisaalta on hyvä ettei täällä ole muita suomalaisia. Melkein kaikista muista maista on useampi kuin yksi henkilö. Oikein väsyneenä aloitan lauseet vahingossa suomeksi, kunnes muistan että nämä ei tosiaan ymmärrä mitä puhun. Paitsi ehkä se ranskalainen opiskelija joka on ollut Suomessa vaihtarina.

Toivottavasti hyvin nukutun viikonlopun jälkeen ensi viikko olisi helpompi. Toistaiseksi olen onnistunut pitämään itseni kiireisenä, jopa niin kiireisenä että alan kaivata sellaisia täysiverisiä sunnuntaipäiviä, kun saa loikoilla koko päivän ja katsella tv:tä. Elokuvateatteri taitaa olla täällä ainoa vaihtoehto nähdä leffoja, mutta katsomo ja ruutu.fi on ollut usein mulla käytössä; uutiset täytyy nähdä ja Hyviä ja huonoja uutisia odotan jo kovasti. Onneksi sen voi katsoa netin kautta niin saan repeillä yhdessä Mikko Kuustosen kanssa.
Keskiyön aikaan..

 

maanantai 3. syyskuuta 2012

Kiinalaista yltiöystävällisyyttä

Vesivahinko estää pääsyni loppusijoituspaikkaani, ts. kämpille. Väliaikainen koti löytyy asuntolasta. Muutamaan neliöön mahtuu pieni keittiö, vessa ja parvi. Yllättävän viihtyisää, en valita.

Huoneeseen saadaan netti toimimaan, vesi juoksee ja sähkö kulkee. Minulle varatut astiat on kuitenkin siellä oikeassa asunnossa. Samalla käytävällä asuu neljä kiinalaista. Ensimmäinen tarjoutuu heti jakamaan keittovermeensä kanssani. Tarjous tarkoittaa käytännössä sitä, että tyttö kutsuu minut luokseen lounaalle, tarjoilee soosit ja systeemit ja lopulta vielä estää yritykseni tiskata.

Hetken päästä minä ja kiinalaiskvartetti suuntaamme ostoskeskukseen. Tytöt tarvitsevat ruokatarpeita, minä ne uudet korvikset. Eihän tätä väliaikaisen asunnon jääkaappia kannata täyttää, maitopurkki ja viinipullo saa riittää..

Viimeistään kaupan hyllyjen välissä vastaan tulee ensimmäinen kulttuuriero; kiinalaiset neuvovat, auttavat (pyytämättä), työntävät ostoskärryt ja ehdottelevat ostoksia aivan väsymykseen asti. Enkö tosiaan ostaisi jogurttia, riisiä tai pyykinpesuainetta? Kuinka kukaan jaksaa olla noin ystävällinen ja avulias? Ja kiinnostunut siitä mitä puhun? Keskustelu "soljuu" englannin ja ranskan sekoituksena ja kuulen kehut ja kiitokset moneen kertaan. Mutta, ihanaa tutustua ensimmäisiin ihmisiin, eikai tuollaisesta sovi valittaa!

Näin kulutan mä aikaa...


Matka Saint-Etienneen kulki mm. FC Hämeenlinna-SJK pelin (0-2) ja Münchenin lelumuseon kautta. Museon löysin vahingossa, peliin menin tietoisesti.

"Since 1961 Barbie had her steady boy-friend. His name was Ken and he was 30.5 cm high."

Aamuneljältä heränneelle nälkäiselle turistille ei tahdo löytyä Münchenistä syötävää. Kadunkulman pullakuppila tai McDonald’s ei nyt kelpaa. Tosiaan, nyt ollaan Keski-Euroopassa, eikä täällä mene kukaan syömään näin aikaisin. Lopulta löytyy saksalaisia papparaisia seuraten kiva pieni ravintola, joka on kauppakeskuksen sisäpihalla. Päätän testata yläasteen saksaani. ”Wo sind die toiletten?” Miksi siis tarjoilija vastaa englanniksi?? Antaisi nyt yrittää.. Toivottavasti Ranskassa on toisin.

Katukuvasta jää erityisesti mieleen turistit, muslimit ja Bayern München –fanit. Tavoitteeni ostaa Münchenistä hammasharja ja uudet korvikset – kuinkas muutenkaan – ei nyt toteutunut, onhan sunnuntai vähän huono päivä shoppailla. Muutoin 9 tunnin välilasku menee yllättävän kivuttomasti.

Ranskan opiskelua San Francisco Coffee Companyssa.

Jatkolento ei suju yhtä kivuttomasti, kun viallinen kone koukkaakin ilmatilassa takaisin lähtöpisteeseen. Lukuisien juonenkäänteiden seurauksena päädyin Lyonin lentokenttähotelliin (Ranskan paras lentokenttähotelli, kuulemma) lentoyhtiön piikkiin. Matka tyssäsi tältä erää tähän, huomenna uudella onnella kohti Saint-Etienneä!

Mutta mitä ihmettä tapahtuu lelumuseon Private roomissa? Saako sinne mennä leikkimään??

Varpaat ilmassa


Onko ne Alpit kun näkyy lentokoneen ikkunasta..?
 2.9. Matkareittinä Helsinki-München-Lyon-Saint-Etienne
Ainakin auringonlasku on upea.
Näillä rauhoitetaan mieli lentokoneessa, jossa on kerrottu olevan vikaa...