Lukijat

keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Onnenongintaa




Sanotaan että pitää seurata sydäntään. Pitää olla itselleen uskollinen. Mutta mistäs sen tietää, onko kuunnellut sydäntään, jos sen ääni muuttaa nuottia kaiken aikaa? Silloin varmaan pitää luottaa siihen intuitioon. Mutta mikä sitten on ns.onnenongintaa joka ei lopulta johda oikeaan onneen kun ei olla pysähdytty kuuntelemaan itseään?
Tällaisia pohti neiti potiessaan kenties lievää suomenjälkeistämasennusta lomilta palattuaan, mutta nyt katsellaan taas Pariisia innostunein silmin. Ko.vaivan oireita pahentaa mm.negatiivisuus ja väärinymmärretyksi tuleminen ulkomaankieltä puhuttaessa. Tässä tapauksessa hoidoksi riitti muutaman päivän siedätys ranskalaista kulttuuria ja johan taas on elämä ihanaa!


14.7.
Nojaan terassinkaiteeseen, maistan uunituoretta croissantia ja perään vähän shamppanjaa. Kello on 10 aamulla, joten tätä voinee kutsua aamupalaksi à la français. Kohta se alkaa. Ensin päidemme yli lentää lentokoneita, ties minkälaista mallia ja niin hyvin kuviossa pysyen että pakko on ihan pikkuisen ihmetellä. Sitten lähtee kulkue etenemään pitkin Champs Elyseetä. Sotilaita, palomiehiä, laivasto... Mistä minä nyt niiden titteleitä tiedän mutta hyvältä se näyttää. Heppatytön suosikkina tietenkin kirsikka kakun päälle ja lopuksi ratsujoukot muiden perään. 
Illalla klo 23 nojaan taas samaan terassinkaiteeseen ja odotan ilotulituksen alkavan. Joku avaa viinipullon miekalla. Vaikka mun tekisi ihan pikkuisen mieli puhua vaikka jalkapallosta tällaisen hienostelun keskellä, niin ihan pikkuisen kyllä nautinkin näistä Ranskan kansallispäivän juhlallisuuksista. 





Jos on joskus mahdollisuus matkustaa Ranskaan heinäkuun puolenvälin tienoilla niin nämä seremoniat on aika upeaa katsottavaa (varmasti muuallakin kuin vain Pariisissa). Ja lisäksi sekä 13. että 14.7. on paloasemilla tanssit (yökerhoksi minä kutsuisin), tuotto menee hyväntekeväisyyteen ja paikalla, tietenkin, palomiehet univormuissaan tanssittamassa ja baarimikkoina!

Viime viikonloppuna olin muuten ristiäisissä joissa niissäkin tarjoiltiin shamppanjaa. A la français. 



Taidenäyttely, jonne kannattikin mennä avajaispäivänä sillä nämä taideteokset palavat kynttilöinä päivä päivältä pienemmiksi.