Olen tehnyt paluun opiskelijaelämään. Se ei suinkaan tarkoita, että elämänlaatu olisi huonontunut. Tänään olin minä ja yllättävän moni muukin opiskelija nauttimassa loistavasta oopperasta. Opiskelijoiden suuri määrä saattoi johtua siitä, että Saintépass -lipulla paikan aitiosta sai huokeaan hintaan. Tämä kaupunki panostaa todella niin opiskelijoihinsa, kuin palveluidensa saatavuuteen.
Tuhkimon tulkinta muuten poikkesi melkoisesti siitä, minkä Disney meille esittää.
Koska olen tällainen väliinputoaja, joka ei ole oikeutettu tällä hetkellä Suomen opintotukeen sen enempää kuin työttömyyskorvaukseenkaan, olin tehnyt tarkan budjetin säästöjeni käytöstä Ranskassa. Syyskuussa käytin jo lokakuun rahoja ja nyt mennään kovasti marraskuun puolella. Mutta, mutta, pitäähän elämästä nauttia. Olen panostanut matkusteluun, joten sehän on kuin laittaisi rahaa pankkiin.
Vapaa-ajan vietto on täällä vähän erilaista kuin kotona. Suomessa en suinkaan kirjoita Facebookiin luodun ryhmän seinälle, jos haluan lähteä leffaan. Täällä suurin osa suunnitelmista kerrotaan kaikille muillekin, jotta jokainen kiinnostunut voi osallistua. En myöskään kotioloissa pyydä ketään kaverikseni ruokakauppaan, täällä saatan tehdä niin. Jotenkin tämä on niin kovin yhteisöllistä. Yksi hankkii sim-kortin ja kertoo muillekin kuinka se tapahtuu, yksi on vertaillut ruokakauppojen hintoja ja jakaa tietonsa muiden kanssa, yksi haluaa mennä katsomaan futista ja pyytää muita mukaansa.
Omasta aiemmasta opiskelijaelämästäni ei onneksi ole kovin kauaa,
joten sopeutuminen ei aiheuta valtavaa ahdistusta.
Olen tehnyt paluun opiskelijaelämään, opiskelijabileisiin, koulun penkille ja sentin venyttämiseen, mutta väliäkös tuolla. Ja huomenna paikkaan puuttuvan aamupalani croissantilla, pain au chocolat'lla tai patongilla, niin kuin kunnon ranskalainen ainakin.