Lukijat

lauantai 22. maaliskuuta 2014

Suomen tuliaisia

Pariisilaiset ovat viime aikoina aivastelleet ilmansaasteita. Julkinen liikennekin oli jonkin aikaa kaikille ja kaikkialle ilmainen, jotta saasteita saataisiin vähennettyä, ja joku epäili ulkona urheilemisen turvallisuutta. Nyt näyttäisi jo siltä että saasteiden määrä on laskuun päin.

Itse olen aivastellut, hmm, anteeksi siis ahkeroinut, työ- ja koulukiireitä. Mihin menet aika, tarvitsen sinua!

Parisen viikkoa sitten sain nauttia ihanista ihmisistä ja hetkistä Suomessa. Oioi, mahtava ihana rakas kotimaa ja sen ihmiset!


Niin, oli siinä reissussa matkassa tai siis ohjelmassa pari amerikkalaistakin muuttujaa.


I want it that way.

Niin. Voiko tästä nyt sitten olla tykkäämättä?

Jyväskylän kevät.

Perheemme kakkiain...siis prinsessa <3.

Kun istut junassa kalpeana hiljaa ja toivot voivasi nukkua, jos se kanssamatkustaja sattuukin sillä kertaa olemaan sellainen satunnainen harvinaisuuss kun Itse Puheliaisuus, mikäs sen parempaa kuin että hän on myös Itse Ystävällisyys ja tarjoaa riutuneelle vieruskaverille aamupalaa. Ymmärsin, en kai sitten ollut kaikkein kauneimmillani sinä aamuna.
Takaisin Pariisiin. Viime aikoina olen tutustunut vähän erilaisiin ravintoympyröihin. Arkisesta saa helposti luksusta ja se on täällä ymmärretty. Varoitus, seuraa siis turistivinkkejä Pariisiin saapuville!

Filakia  tarjoaa kreikkalaisia leipiä ja upeaa asiakaspalvelua aivan Chateletin lähellä. Semi-sekoitus perinteistä kreikkalaista keittiötä ja katuruokaa, kruunattuna mahtavalla omppupiirakalla. Nam! Toinen vielä ehkä ihanampi tuttavuus on ollut Le kiosk Choux d'Enfer, eikä näkymä Eiffel-tornille haittaa yhtään!
Choux=kaali, MUTTA; samaa sanaa käytetään leivoksesta jota itse kutsuisin tuulihatuksi
Tämä "kiska" myy siis näitä tuulihattuja suolaisella tai makealla täytteellä, ja erikoisuutena yhden kuuluisimman leipurin, Christophe Michalakin tatsi taustatyössä. Kaikkea knoppititetoa sitä oppii kun vanhaksi elää. Meidän äiti vois tulla käymään ja opettaa samalla oman tuulihattutäytteensä reseptin, sopisi konseptiin loistavasti :).

Kirsikkana tämän ruokaekskursiokakun päällä Pierre Hermé ja Hermén leivokset (no anteeksi etten tuntenut nimeä aiemmin! sain pariisilaiselta kieron katseen ja naurun, kun kerroin että tämä on ihan uus tuttavuus. Ilmeisesti näitä Pariisin must know -juttuja..). Eli, kun tulette tänne niin käykää ostamassa Pierre Herméltä joku suklainen taideteos ja macaron-leivos. Siinä missä La Duréen macaronit on kuuluisia mutta perinteisiä, Pierre Hermé keksii yhdistää macaroneihinsa mitä mielenkiintoisempia makusekoituksia. Nam!

Ja tässä niitä kotoisia ravintoympyröitä, joita löytyy nyt mun Pariisin toimistostani. Kuinka hyvää, siis KUINKA HYVÄÄ!!
Mun viime aikojen aktiviteetteihin on kuulunut myös jotain sellaista, joka edellytti keltakuumerokotuksen ottamista. Hihii, en malta odottaa!!

lauantai 1. maaliskuuta 2014

After Work

Mä olen ennenkin todennut ettei nämä ihmiset (=ranskalaiset ja tänne muuttaneet) nuku. Ei ainakaan niin paljon kuin mihin olin Suomessa tottunut. Missä on se kaupan kautta kotiin omiin oloihin sulkeutumaan -elämäntyyli?? Ei ainakaan täällä, ja niinkun sanotaan niin maassa maan tavalla. Ja sitten vielä kun on jotenkin uusi niin ei viitti jäädä kotio vaikka väsyttäis-eihän mua pyydetä enää mihinkään jos rupeen kieltäytymään...

Mun on tehnyt jo pitkään mieli kirjoittaa täkäläisestä tavasta mennä after workille. Kai sellainen tapa alkaa olla jo Suomessakin? Ja ei, ei tässä ole kyse arkijuopottelusta. Tämä on tapa viettää iltansa sosiaalisissa merkeissä ja parhaimmillaan tässä on kyseessä networking. Täällä niinkuin missä tahansa kun on tärkeää tuntea ihmisiä ja helpoiten mä olen kasvattanut (ammatillisiakin) verkostojani jonkun tahon järjestämillä after workeilla.

Tämän viikon torstaina olin siis Ruotsin kauppakamarin after workilla. Paikalla kourallinen ruotsalaisia, muutama norjalainen ja ranskalainen, sekä minä. Ja mä olen aivan innoissani tämän kaupungin cocktailbaareista! Ihania drinkkejä joita vois jo kutsua taideteoksiksi, ja parhaassa tapauksessa happy hourin aikaan puoleen hintaan. Ja vielä kun lisätään ihana sisustus ja tunnelma, jota ei ole kopioitu saman ketjun muista kuppiloista koska suurin osa näistä baareista on ihan omia omalaatuisia yksilöitä, niin uiuiui. Tällä kertaa kohteena oli Le China lähellä Bastillen metroa. Tätä paikkaa voisi suositella muuten, mutta henkilökunta oli niin armottoman tyly esimerkki siitä miksi ranskalaista asiakaspalvelua ei aina voi kehua, että suattaapi olla että ens kerralla kohteena taas joku uusi tuttavuus (ja niitä riittää!).

Parasta tämän kertaisessa illassa oli kuitenkin uusi ranskalainen tuttavuus! Tosi kivan oloinen tyttö, joka on tehnyt opintonsa Vaasan yliopistossa ja oli tosi iloinen tavatessaan jonkun suomalaisen. Huomenna mennään brunssille kimpassa, jeii. Networking, networking...