Lukijat

perjantai 29. marraskuuta 2013

Beajoulais nouveauta ja kuninkaan heppoja

Se on täällä! Nimittäin Beajoulais nouveau. Hehee, no en ole ranskalainen enkä ole tätä perinnettä vuodesta toiseen elänyt joten eipä se mulle ollut mikään kauan odotettu hetki. Mutta kuten joku on ehkä joskus väittänyt, mun on helppo innostua uusista asioista. Joten tottakai piti ottaa ilo irti siitä THE päivästä kun Beajoulais nouveau on virallisesti saatavilla. Nimittäin vuosittain marraskuun kolmas torstai.

Silloin sitä sitten olikin mainosta ja kylttiä ja posteria joka kuppilan ja kaupan ikkunassa ja akkunassa. Selvästi siis tosiaan tärkeä ja odotettu tapaus!

Minä kävin Suomi-Ranska osakunnan kanssa maistamassa lasillisen uutta tulokasta. Ja niin, myöhemmin selvisi vielä ettei kyseessä olekaan yksi ja sama viini, vaan niitä on useita. Oppia ikä kaikki.

Viime viikonloppuna kävin Versaillessa ja tällä kertaa en visiteerannut linnassa vaan kadun toisella puolella olevissa kuninkaallisissa talleissa. Maneesissa esitetään ratsastusnäytöksiä, joihin en ole turistioppaissa törmännyt. Eli vähän vahingossa hoksattu juttu mutta onneksi löytyi! Selostus on ranskaksi, mutta sitä ymmärtämättäkin tuo olis ollut hieno show joten suositellaan kaikille tänne tuleville heppatytöille, linnan historiasta kiinnostuneille ja kaikille muille jotka tykkää kauniista asioista. Koska tämä show oli upea! Ja taas piti miettiä omia ammatinvalintojaan; oliskohan mustakin sittenkin voinut tulla tuollainen ratsastava, miekkaileva ja laulava taiteilija? Vähän vaan lisäoppia vähän jokaisesta näistä lajista niin mulla olis ihan varmasti tosi upea ura Versaillen linnan kupeessa. Sitä odotellessa voikin sitten ihmetellä itsekseen että millä lihaksilla ratsastetaan noin hyvin, pidetään istunta kunnossa ja hevonen peräänannossa ja samaan aikaan lauletaan puhtaita stemmoja? Tätä minä vaan kysyn.

Ps.harmi kyllä siellä ei saanut ottaa kuvia. Täältä sitten siis, ja samoilla sivuilla näkyi olevan osoite jonne mun suositukset saa osoittaa kun laitan cv:tä menemään.

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Catalan

Pitkä viikonloppu ja toinen mahtava suurkaupunki pienen pyrähdyksen päässä; ei muuta kun Ryanairin hellään huomaan ja kohti Barcelonaa!

Mulla on siellä hyvä ystävä, joka tarttui matkaan viime vuodelta. Ja koska kyseessä oli "jo" mun toinen visiitti Barcelonaan, tällä kertaa ei kierretty nähtävyyksiä. Ihana, mutta ei missään nimessä rentouttava reissu!

Kahvittelua, uusia tuttavuuksia ja markkinoita

Oltiin messuilla! Tällä kertaa teemana vuoristo ja kaikki mitä siellä voi harrastaa.
Ja seuraavana päivänä sitten sinne vuorille. Tulivuorille!

...tosin tämä yksilö oli kokoluokkaa Jouppilanvuori



Mä oon niiiin huipulla!





Tähän vuoden aikaan liittyvää "kastanjoiden juhlaa" vietetään alueella perhelounaiden muodossa. Jipii, tämä reissu on jotain niin muuta kuin turistiloma! Seuraavat kuvat kertokoon miten iltapäivä espanjalaisessa maalaistalossa ja ruokapöydässä eteni. Harmi vaan, nämä eivät todenna sitä desibelimäärää jonka parikymmentä espanjalaista saa aikaan.


Tästä lähtee...

Faari savuuttaa kastanjoita kottikärryissä

Paahdettu lopputulos. Maku; keitetty peruna.


Näillä eväillä, ja aamukoneella, palasin maanantaina Pariisiin.

maanantai 11. marraskuuta 2013

Beethovenin kymmenen muusaa

Viime viikolla sain kaiken työkiireen keskelle ujutettua visiitin Théâtre des Champs-Elysées'n kulissien taakse.



Flyygelin virittäjä työssään


Teatterin alkuvaiheisiin liittyy paljon taiteellisia ja imagollisia odotuksia ja pettymyksiä, päättäväisiä tekijöitä ja hurmosta. Jokainen yksityiskohta ja ominaisuus istuinten selkänojia myöden pohjautuu suurempaan visioon. Ja niin, nimestään huolimatta teatteri ei sijaitse Champs Elyséellä, 1900-luvun alussa ei siellä ollut tonttia teatterille. Hyvinkin läheinen sijainti oikeuttaa silti nimivalinnan, ja juuri teatterin myötä ei-niin-mainittava sivukuja on noussut nykyiseen loistoonsa.

Aikansa teatteriin ei menty katsomaan, vaan tulemaan nähdyksi (luin viikonloppuna heppalehteä jossa kuvattiin hevosen historiaan liittyviä ihan samanlaisia sosiaalisen statuksen elementtejä kuin mitä liittyi teatterin historiaan!). Kun esitys alkoi, saattoi parven verhot sulkea ja jatkaa keskustelua kabineteissa, joihin esityksen häiritsevät äänet eivät kuuluneet. Valot sammuvat, esirippu nousee, minut on nähty.

Tutustumismatka teatterin historiaan oli oikein antoisa loikka luovaan maailmaan, plus taas vähän erilainen ranskan oppitunti. Joku päivä haluan nähdä myös taitelijat työssään tämän talon estradilla.

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Lohkaisuja

Lohkaisu=otos, osa jotain suurempaa kokonaisuutta. Näyte, jonka nähtyään, luettuaan tai kuultuaan on saanut idean, mutta ei tiedä kaikkea.

Blogihiljaisuutta vietetty pari viikkoa. Ei tietoisesti, ei kai vain ole tapahtunut mitään ihmeellistä. Ja toisaalta parhaat asiat ja hetket elämässä on usein pieniä ja ohuita. Tässä siis lohkaisuja parilta viime viikolta.

Viime perjantaina maleksin Pariisin katuja. On muutama kohde, jotka edelleen odottavat mun vierailua. Odottavat oikein malttamattomina. Centre Pompidou melkein pääsi jo siltä listalta pois, mutta vain melkein. Unohdin itseni Les Hallesin kauppakeskukseen. Ihania putiikkeja ja päämäärätöntä harhailua. Muutama mainitakseni; MUJI, josta sisustus-, meikkaus,- alusvaateasiat sekä lahjaideoita ihmisille joilla "on jo kaikkea", kohtuulliseen hintaan siis vähän erilaisia juttujuttuja. Nature et Découverte, jonka kirjojen, lelujen, rentoutustyynyjen, suklaiden, mausteiden...uumeniin voisi hukkua koko päiväksi. Vähän etnisen ja eettisen oloinen kauppa, ilman suitsukkeiden hajua (anteeksi, sanoinko hajua? tuoksua, tietenkin....). Tuntuu, että olen vähän osallistunut maailman pelastukseen koska tein täällä ostoksia.



Hetken heittäytymisestä intaannuin ostamaan etnistä musiikkia. Levyllinen arabialaista, toinen lattarirytmejä. Sanotaanko, että vaatii vielä jonkin verran sisäänajoa nämä rytmit. Tai sitten ne eivät vaan sovi kotisoittoon taustamusiikiksi.
Lauantaina oli tarkoitus opetella tekemään kuskusia pohjois-afrikkalaisten emäntien perinteiden mukaisesti. Niin siinä kuitenkin kävi, että kuskusit unohtui kauppaan. Mutta oli silti hyvä ateria ja hyvä ilta naisten kesken, annettakoon meille anteeksi että lihan ja kasvisten kanssa lisukkeena olikin...hmm....makaronia. Ei kerrota sitä kenellekään jonka perinteitä siinä saatettiin loukata, ruoka oli joka tapauksessa erinomaista ja seura myös!

Tällä viikolla sain vastaanottaa kaksi ihanaa Suomi-vierasta. Ai että meillä oli kivaa! Perinteiset nähtävyydet ja niitä ohuita ja harmi kyllä ohikiitäviä, hyviä hetkiä. Sitä ennen torstaina vähän Halloweenin juhlintaa. Sain kutsun tosi kivoihin kellarijuhliin, joissa illan tunnit muuttuivat aamun kajoksi, ripsiväri saattoi hieman rapista poskille, katossa oli diskopallo..

Vampyyri ja keiju




Tämä kuva oli pakko julkaista, koska neiti on oikein iloinen huomatessaan olevansa todella paljon äitin näköinen. Samat kasvot lähestulkoon, kuin siinä taulussa meidän seinällä.
Etanoita!

Uskoisko, äiti, että minä tilaan ravintolassa tomaatteja??
6€, kuuden euron, siis kuuden (!), teekuppi

Louvre, sataa vettä, tuulee





Kunnianosoitus Rautarouvalle

Roger la Grenouille

Nyt on löytynyt "the place to eat", Roger la Grenouille! Roger, tai no en mä muistanut kysyä tarjoilijan nimeä mutta olkoon hän ja työkaverinsa nyt rogereita, tarjoilee sitten sen verran délicieux sammakoita että mmmmm..

Mä olen syönyt sammakoita kerran aiemmin host-perheen kokkaamana. Siitä piirtyi hyvä muisto takaraivolle joten halusin antaa suomalaisille ystäville saman kokemuksen. Roger le Grenouillea kehuu mitä luultavimmin tripadvisorit ja löytynee monen monituisista listauksista. Ihan aiheesta. Jos ikinä haluaa maistaa niitä kuuluisia koipireisiä, niin sanon nyt tämän yhden ravintolan perusteella kerryttämäni kokemuksen syvällä rintaäänellä, että mene, koe ja näe Roger. Älä kyseenalaista, mene vain. Ainakin tämänkertaiset, mukana olleet sammakkoensikertalaiset vaikuttuivat syvästi.



Sammakoita Provencen tyyliin. Valkosipulia oli sen verran että pahoittelut vaan kaikille samassa junassa matkustaneille, edelleen seuraavana päivänä, olen pahoillani mutta tietäisitte vain mitä hyvää mä olen syönyt!!

Sitä en vielä osannut päättää, onko ravintolan sammakkoaiheinen sisustus ruokailukokemusta täydentävä vai häiritsevä seikka. Mutta jos lakkaa ajattelemasta että juuri tuon sakun koipia on mun lautasella, niin ruoka on loistavaa, hinta varmaan aika tavanomainen, ruoka on loistavaa ja ai niin, ruoka on loistavaa.

Ja täältä lisää kuvia:
http://www.bestrestaurantsparis.com/fr/restaurant-paris/roger-la-grenouille.html