Lukijat

tiistai 24. kesäkuuta 2014

"La musique partout et le concert nulle part"


Näytetään photo 1.JPG

Rakastan hyviä katusoittajia. Mies ja kitara, tiedättehän. Klassikko toimii aina, silloin kun se toimii.

Erilaiseen juhannukseeni kuului ruotsalaisten bileiden ja suomalaisen lounaan ohella Fête de la Musique joka kutsuu kaikenkarvaiset muusikot "laskeutumaan kadulle" ja esiintymään ihmisten pariin. Tämä kaunis ajatus sai eri puolilla Ranskaa ihmiset liikkeelle jo 1982 ja meikäläinen pääs makuun ensimmäistä kertaa aikoinaan Salon-de-Provencessa (olenkohan tarpeeksi muistellut tuota pikkukylää ja siellä vietettyä aikaa tässä blogissa?).

Näytetään photo.JPG
Suomalaisten juhannus. Saunan ja vihdan korvasi nyt koivun tuoksu ja ruisleipä.
Näytetään photo.JPGNäytetään photo 1.JPGNäytetään photo 2.JPG

Lauantai-iltana siis Pariisin katuja kiertämään. Olisi siellä ollut joku painettu ohjelma ja aikataulukin, mutta ei me niin sellaisesta piitattu. Spontaanisti vaan, katsotaan mitä kohdalle osuu.

Näytetään photo 2.JPG
Sambakulkue. Tai sen edessä seisovia ihmisiä.
Näytetään photo 3.JPG
Jazzia ja bluesia puun alla.
Hiljattain opin myös sellaisen faktan ettei tuonne metrotunneliin eksyneet panhuilun ja haitarinsoittajat ole ihan keitä tahansa, vaan siihen hommaan on piiitkä jono. Saadakseen luvan kanssa katusoittaa Pariisin metrossa täytyy läpäistä hakuprosessi ja koesoitto. Jotenkin loogista tavallaan tämä tieto mutta enpä ollut ajatellut. Tällä tiedolla ei siis ollut mitää tekemistä mun viikonlopun vieton kanssa mutta kunhan tuli mieleen. Ihminen joka ihmettelee ja kyselee paljon, on myös sen verran innoissaan uusista opituista asioista että haluaa sen nyt ihan näin julkisesti jakaa.

Pianistiystäväni kanssa uhosimme soittavamme itse ensi vuonna Pariisin kaduilla Fête de la Musiquen aikaan. Mä voin ottaa mun nokkahuilun. Toimii aina, tiedättehän.

perjantai 20. kesäkuuta 2014

Jussia!!

Suomessahan sitä on jo juhlittu hyvä tovi, täällä laitetaan nyt putiikki kiinni ja ryhdytään jussin viettoon! Ranskalaisille juhannus ei ole sinänsä mikään pyhä mutta onneksi täällä on muutama muu suomalainen ja ruotsalainen jotka mun lisäksi on sitä mieltä että tänään on syytä juhlia! OBS, mä en ole koskaan ollut oikein mikään juhannusihminen, siis tottakai tykkään mutta koskaan ennen en oo kokenut suurta tarvetta keksiä mitään erityistä ihan vaan koska on juhannus. Nyt se tuntuu jotenkin tärkeältä, jotenkin taas yhdeltä merkiltä osoittaa että olen suomalainen, olen ulkomaalainen, mulla on mun oma tausta ja perinteet ja niin paljon kun tykkään ranskalaisista ja ranskalaisuudesta niin kyllä mä olen ruvennut nostamaan oman maitopurkin ruokapöytään punaviinin viereen. Honeymoon taitaa olla ohi ;)

Ja muutama aiheeseen täysin liittymätön kuva.
Passenger ja yllätyskeikka ostarilla. Satuin sattumalta sattua oikeaan aikaan oikeaan paikkaan. Yeah I laugh, and live and I have love to give but sometimes all you can do is....ja sitä rataa, tralalalaa...

Englannin kuningatar kävi täällä joku aika sitten.

 Epäilen suuresti hänen vierailun liittyneen jotenkin Englannin urakkaan futiksen MM-kisoissa. Tai Normandian maihinnousun vuosipäivään.
Täällä on muuten päässyt kesä alkamaan jotenkin varkain. Mä huomaan edelleen odottavani sitä kesäkuun ekaa päivää kun voi sanoa että nyt on KESÄ. Mutta jotenkin tuo sommaren on jo hiipinyt säätilaan (mun mielestä on jo kesäsää) ja suomalaisen mittapuun mukaan yhtäkkiä ollaan jo ns. keskikesässä vaikka näiden mielestä kesä alkaa tänään (soon oikeen merkitty kalenteriin jotta tänään alako kesä).
Laventelia.
Miten siis viettää juhannusta Pariisissa? Menemällä tänään ensin ruotsalaisten grillibileisiin. Siellä on kuulemma se juhannuskoivu ja tanssia ja kaikki. Minen niin tiedä ruotsalaisten juhannusperinteitä mutta tänäänhän sen näkee! Huomenna on Suomi-yhteisön vuoro kutsua koolle ja silloin ohjelmassa lounastusta Paris Historiquessa.
Juhannuskynnet
Mulla on yksi armoitettu kynsilakoista(kin) bloggaava ystävä, joten tämä kuva on vaikka sinulle :)
Kuulin villiä huhua että tässä kaupungissa on suomalaisia joilla on sauna kotona. Täytynee laajentaa omia verkostoja...

Nyt sitä hyvää juhannusta, muistakeehan pelastusliivit ja että huominen on huomenna!!

keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Lomatunnelmia osa 2

...jatkoa Kenian päivitykseen. Ihanan Afrikan viikon päätteeksi oli luvassa ilmastonmuutos, lentoreittinään Nairobi-Pariisi-Helsinki. Vietin rakkaassa kotimaassa viikon ja kyllä teki hyvää! Sain uutta perspektiiviä tähän ulkomaan eläjän mielenmaisemaan. Mitä kannan juuristani mukana, mitä uutta olen napannut matkan varrelta? Miten vältetään se ettei juuret unohdu, vai onko se turha pelko? Pohjanmaa oli muuten taas astetta kauniimpi kun sitä katseli hienoisen välimatkan päästä. Ja mä ihan tykkään olla käytännöllinen (ei ole mikään itsestäänselvyys pariisilaisten keskuudessa; vaikka en tykkääkään luoda stereotypioita mutta ollaanhan täällä nyt oikeastikin astetta pinnallisempia) ja mä arvostan mun sukujuuria ja suomalaisia tapoja. Joten kai se on turha pelko. Jos joskus alan vaikuttaa liian pariisilaiselta niin tuon seuraavalta Suomen reissultani crocksit tullessani ja kas kun ollaankin taas sopivasti kotimaan multaan juurtuneita. Mun crocksit on sitäpaitsi sellaista talvimallia, villa lämmittää täällä sopivasti sisätiloissa palelevia varpaita. Pratique!

Mulla ei näköjään ole tuolta reissulta Suomesta juuri kuvia joten laitetaan lisää Keniaa. Sihteerilintu ja sen pari kaveria.




Suomen reissuun kuului opinnäytetyöseminaaria (hei nämä opinnot etenee, woohoo!), harvinaista herkkua eli mummolassa löhöilyä ja omaa perhettä ja ystäviä ainakin kolmen kaupungin verran. Tykkäsin! Mutta tykkäsin myös palata Pariisiin.

Jestas mitkä silmät! Voiko joku näyttää näin viattomalta..
Missähän vaiheessa tämän blogin nimi pitää muuttaa? Kuinka kauan voi olla matkalla jos oikeastaan tämä täälläolo on pitkittynyt jo useampaan kertaan? Vai onko tämä otsikon ulkomaanmatka muuttunut elämänmatkaksi...? Wou, nyt menee niin syviin vesiin että parempi lopettaa tältä päivältä tähän. Bisous!


keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Asante.



Nyt on neidillä paljon asiaa. Nyt niitä reissutunnelmia!

Aloitetaan Keniasta. Lopetin siis hommat kauppakamarilla huhtikuun lopussa ja lähdin kimpsuineni Keniaan. Siellähän tuo rakas ystävä, armoitettu ja itseoikeutettu Ilkka-lehden lukija Elsukka odotti. (Tästä muuten voi tulla melkoisen pitkä teksti, olihan tämä neidin ensimmäinen matka Euroopan ulkopuolelle ja siis minkälainen matka olikaan!)



Ettei nyt ihan kaikilla yksityiskohdilla pitkästytetä, niin hypätään suoraan Nairobin kentälle. Ensimmäinen havainto; traktorit. Vaikka eipä sen pitäisi pikkukaupungin tyttöä hämmästyttää, ei ole ensimmäinen kerta kun sellaisen bongaan. Paitsi että ensimmäinen kerta lentokentällä. No miksipä sillä ei hoidu työt yhtä hyvin kuin jollain air cargo -pikkuautollakin.

Seuraavaksi taksiin ja turistivirhe nro 1. Kun kerran käskettiinkin vielä niin oisit nyt uskonut että ota se taksi siitä viralliselta kopilta eikä mitä tahansa keltaista autoa. Virhe nro 2; sovi hinta ennen matkaan lähtöä. Siinä auton ollessa jo liikkeessä on sitten vähän alakynnessä näissä neuvotteluissa. Vääntö oli tiukka (enkä tod tiedä mikä on Kenian dollarin kurssi joten hinta oli mulle ihan utopiaa) ja päättyi hienoiseen alennukseen, joka oli mun mielestä ihan oikeutettu viimeistään sillä livulla että tämä(kin) kuski lupasi tuntea reitin perille vaan eipä tuntenutkaan ja aika monen mutkan kautta Muthaigaan kierrettiin.

Ja opetus nro 1. Kun tingit, ja jos ja kun toivottavasti saat alennusta, älä murru siinä myyjän pettymyksen edessä. It's part of the game.






Eli perillä! Ja voi jestas, minkälainen talo, minkälainen perhe talonsa ovet avasikaan matkalaiselle! Ja minkälainen ystävä siellä oli vastassa. You just have to love Africa! Mä olin jo myyty.

Eka ilta meni ostarilla, kahvilassa, (kalja)kaupoilla ja se paras eli SAUNASSA. Tämän perheen isä on tehnyt jotain uskomatonta ja rakentanut osittain suomalaiselle perheelleen saunan. Respect. Ja se saunahan lämpesi, entisten partiolaisten taidoilla ja viikon aikana useampaan kertaan! Ei muuta kun juomat järveen eli uima-altaaseen ja muutama tarinaniskijä lauteille. Kyllä siinä lepää ihmisen mieli.



Maanantaista keskiviikkoon olikin neiti tavattavissa Masai Maran kansallispuistosta. Safari time! Ja kyllä mie tykkäsin. Koitan kuvien avulla välittää jotain siitä maisemasta, siitä tunnelmasta, siitä fiiliksestä joka tulee kun tuijottaa avaraa luontoa (tällä kertaa afrikkalaisen selostamana Hiacen kyydissä eikä suinkaan YLEn kanavilla).

Safarin leirin kylkeen oli kasattu Masai -heimon kylä (eittämättä oli kasattu meitä turisteja varten mutta sehän ei haittaa, jos ei tällä kertaa tämän lähemmäksi autenttisuutta päästä niin tämäkin hyvä kokemus). Kyllä veti ihmisen mielen mietteisiin nähdä näin erilaista elämää. Siinä sitten Masai poikineen näytti kuinka vuohet paimennetaan, tuli sytytetään, tupa valaistaan ja pylly pyyhitään (juuri nyt en muista minkä puun lehteen mutta sillekin joku traditionsa oli). Masai kertoi myös mieheksi tulon riiteistä ja mieleni teki mutta sain kieleni hillittyä etten kysynyt syyttävään sävyyn ratkaisevia kysymyksiä myös tyttöjen ympärileikkauksista. Enhän ole täällä tuomitsemassa vaan tutustumassa.

Safarin aikana meidän pieneen porukkaan tutustui jonkun verran ja viimeistään illallisella leirissä tuli kuultua tarinoita eri puolilta maailmaa.






Ja mä käännyn hiljaa pois...








Sitten takas Elsukan luo ja toisenlaista Keniaa. Oli vappu, ja Suomi-Kenia -seuran vappujuhlat! Grillausta puutarhassa, mahtavat tarjoilut joten suuri kiitos järjestäjille! Ja tsempin toivotukset myös Suomi-koulun tulevaisuuden eteen töitä tekeville. Teette tärkeää työtä.

Samaan päivään mahtui myös vierailu Karen Blixen -museossa ja maastossa hepan selästä nähden. Kyllä tekee vaan hyvää heittää parit laukat maastossa niin että oksat viuhuu nippa nappa naaman väistäen (vai väistikö naama oksan, kuinka se menikään?) ja ei auta kuin luottaa siihen että heppa tietää mihin jalkansa sopii laittaa ja mihin ei. Siinä oli innokkaissa ratsuissa pitelemistä kun maata ja mantua olis riittänyt vaikka Tansaniaan asti. Ihanaa!

Neiti Karen Blixenin pihamaalla. Vähän myöhemmin tällä tontilla lähti pelit käyntiin kun mukana olleita muksuja ei paljon tarvinnut futiksen pariin patistaa.

Moottoripyölän joppalilla
Matkaan sisältyi myös rikkaamman kaupunginosan vastapainoksi slummi ja orpokoti. Toivottavasti näistä kuvista välittyy se tunneskaala jota turisti siellä koki. Ei voi kun sanoa että onpa itsellä ollut tuuri kun on syntymän olosuhteita jaettu. Ja samaan aikaan, kuinka pielessä voi omat asenteet olla. Näin leveitä ja tyytyväisiä hymyjä en ole ennen nähnyt ja näillä kavereilla ei ole juuri muuta kuin se.



Yhtään ei itketä ei



Opettaja opettaja, toi kiusaa!


Kaatopaikalla elantoa etsimässä
 Käytiin me Keniassa ulkonakin. Kuinkas muuten. Nairobin yö!





Asante. Kun haluat auttaa.
http://www.asante.fi/