Lukijat

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Kirje kämppikselle

Dear Vera,

Tänään meinasin yllättää sinut ja viedä roskat. Unohdin. Olen tainnut onnistua paremmin avovaimon kuin kämppiksen roolissa.

Koska olet ollut kautta aikain ensimmäinen kämppäkaverini, haluan summata yhteen tätä kokemusta.

Minulla ei ollut ennakkoluuloja, ei pelkoja tai toiveita. Olin päättänyt tulla toimeen kanssasi, olit sitten minkälainen tahansa. Etukäteen tiesin vain nimesi, kotimaasi ja ikäsi. Pikainen vilkaisu Facebookiin antoi olettaa, että emme välttämättä vietä ihan samanlaista elämää. Mutta sehän ei haittaa.

Erilaiset elämäntyylimme ja aikataulumme eivät tosiaan ole haitanneet. Kumpaakaan ei ole häirinnyt toisen sosiaalisuus tai epäsosiaalisuus, ulkona hyppääminen tai kotiin jääminen. Välillä on mielessä käynyt uskaltaisinko pökätä huoneesi oven auki niin kuin omanikin on, ihan vain lisätäkseni vähän avoimuutta tähän yhteiseloon. Mutta olen antanut sinun pitää yksityisyytesi ja tapasi, niin kuin sinäkin olet sallinut minulle.

Arkiset asiat ja askareet kanssasi ovat sujuneet ongelmitta ja käytännön asiat hoituvat todellakin huoletta. Kiitos siitä, ettei minun ole tarvinnut murehtia onko ovi lukittu kunnolla, onko sähkölasku hoidettu tai ovatko tavarat omilla paikoillaan!

Usein on sen sijaan tehnyt mieli sanoa sinulle.. no, suoraan sanottuna 'Turpa kiinni'. En jaksaisi enää hetkeäkään negatiivisuuttasi ja järkevyyttäsi (joka ylittää kaikki normaalin rajat; come on, voisitko joskus ottaa vähän rennommin ja tehdä jotain vain huvin vuoksi?). Tapasi kommentoida tekemisiäni tekee harvinaisen selväksi sen, kuinka paljon parempana pidät omaa tapaasi elää. Olet puhutellut minua kuin pientä lasta, murehtinut omien asioidesi ohella myös minun asiani, muistat liiankin hyvin mistä oppiaineesta minulla milloinkin on mikäkin tehtävä palautettavana,olet tehnyt liiankin selväksi ettet luota kykyyni hoitaa asioita ja siinä samalla tehnyt minut hulluksi listaamalla omia työn alla olevia askareitasi.  Hetkittäin olen miettinyt, että kalenteriisi on luultavasti merkitty jopa päivät jolloin aiot viedä roskat ulos. Luultavasti siitä syystä ehdit tehdä sen aina ennen minua.

Ei sen enempää kulttuuritausta kuin persoonakaan yksinään selitä kaikkea. Koko tämä yhteiselo kanssasi on ollut yhtä intercultural managementin oppituntia. Mikäs tosin sen mielenkiintoisempaa, onhan tuo kurssi ollut yksi suosikeistani täällä Ranskanmaalla. Samalla olen oppinut paljon uutta itsestäni. En tiedä olemmeko tuoneet toisistamme esiin parhaat vai pahimmat puolemme. Minun haihatteluni ja heittäytymiseni on luultavasti ajanut sinut hulluksi. Minä olen haihatellut vielä vähän lisää, koska olen halunnut rikkoa rajoja sinun sääntöjen täyttämässä elämässäsi jossa sinäkin näytät tympääntyneeltä. Yllätys yllätys emme kumpikaan ole onnistuneet vakuuttamaan toinen toistamme oman elämänasenteemme paremmuudesta. En ole koskaan pitänyt itseäni vastuuttomana eikä sinun neuroottisuutesikaan ole minua siitä vakuuttanut. Toivottavasti silti jotain olemme toisiltamme oppineet. Jos monikansallisen firman pomon tulee tiedostaa, hyväksyä, ymmärtää ja oppia toisista kulttuureista ja tavoista, me olemme toistemme kanssa päässeet toivon mukaan tuohon ymmärrykseen asti. Tai ainakin lähelle.

Kaikkea hyvää sulle jatkossa, toivon että yhteiselo kanssani on opettanut ja antanut myös sulle jotain!

2 kommenttia:

  1. ja tän kirjoitti mun lapsista se, joka on alle kouluikäisestä halunnut hoitaa omat asiansa itte ja jolla on aina ollut arki ja työt ja opiskelut ja raha-asiat sun muut hanskassa!

    toi kuva kruunaa koko tekstin :D

    äitiliini

    VastaaPoista
  2. Ihana Sandra <3

    T:Antsu

    VastaaPoista