Nimetön

Kävin katsomassa elokuvan nimeltä Jappeloup. Aivan ihan heppaleffa. Lieneekö ihan normaalia että jännittää  elokuvan ratsastuskisoja penkin etureunalla, sormet suussa istuen.. Ja lopussa pääsi tietenkin itku. En kerro johtuiko se surusta vai ilosta. Oli kyllä niin loistavaa viihdettä ja upeita kuvakulmia upeista hevosista! Ja mitä ilmeisimmin perustui vieläpä tositapahtumiin.

Arki ulkomaillakin muuttuu tietenkin arjeksi, eikä uutta ja ihmeteltävää löydy kaiken aikaa. Havahduin siihen että tämä blogi rupeaa tosiaan olemaan matkapäiväkirja kun iso osa teksteistä liittyy johonkin reissuun. Mutta kyllä tosiasiassa mun arkinen elämäni täällä on ihan mukavaa sekin. Olen pitänyt itseni kiireisenä. Kuntosalin ja ranskan opiskelun lisäksi voisin tällä hetkellä lisätä harrastuksiini työhakemusten kirjoittamisen. Mol:n sivut ovat muuten loistavaa viihdettä! Mitä ihmeellisimpiä työpaikkoja aukeaa melkoisilla titteleillä. Mutta on se myös opettavaista ihan noin niinkun oman urasuunnittelun kannalta. "Ai että mun koulutuksella vois tehdä tuollastakin duunia?"

Utelias ihminen oppii paljon tärkeitä ja vähemmän tärkeitä asioita. Tällä viikolla opin sormien ja varpaiden nimet ranskaksi. Jos ei sormussormi suomen kielessä saa kovin suurta arvostusta, menevät ranskalaiset pykälää pidemmälle. Nimettömän sormen nimi "annulaire" kuulostaa ääneen lausuttuna ranskan peruuttamista tarkoittavalta verbiltä. Toisin sanoen sormiaan luetellassa ranskalainen käskee perumaan tai poistamaan sen toisiksi viimeisen. Tärkeää tietoa, tärkeää.

Tämä viikko on koululla kansainvälisyyden teemaviikko ja kaikki oppitunnit on peruttu jotta paikalliset ja vaihtarit saisivat jakaa ja etsiä tietoa mahdollisuuksistaan lähteä maailmalle. Toisin sanoen vaihtarilla on vapaaviikko. Tai no, tämä superopiskelija kylläkin tekee ahkerasti ranskanläksyjään. Niitä ylimääräisiä, joita erikseen opettajalta pyysi.

Viime sunnuntaina olin pelaamassa lasersotaa. Ai että oli hauskaa! Ja osa vielä väittää että tämä on tylsä kaupunki. Höpönlöpön, täällähän on vaikka mitä tekemistä.

Lahja perhe Eyraudilta. Heidän luona majoituin viime syksynä Pariisissa. Nyt kun tulivat Alicea tänne tapaamaan, sain kutsun syömään heidän kanssaan. Ja olivat vielä ostaneet mulle lahjankin, ihan tuosta nuon vaan ilman mitään syytä. Ihania ihmisiä.

Huomisesta lähtien sitten viikon verran suomalaista seuraa!