Bongiorno, Rome!

Tytöt tahtoo pitää hauskaa.. ja tytöt tahtoo nähdä Eurooppaa. Parit peruuntuneet oppitunnit antoi meille pidemmän viikonlopun ja köykäisemmän lompakon Roomassa. La-ti ei riitä kaikkeen, mutta kaikkeen siihen mitä meillä oli haaveissa!

Lauantaiaamuna klo 5.10, naapurissa vietetyn illan ja kolmen tunnin yöunien jälkeen kuulen ovikellon soivan. On aika lähteä. Viimeistään Lyonin lentokentällä karisee unihiekat silmistä. Olympique Lyonnaise, paikallinen futisjoukkue on meidän kanssa samaan aikaan aamupalalla. Minne lie pelaajien matka, en tiedä mutta pari sydämenlyöntiä siinä saattaa jäädä välistä. Hienotunteisena ihmisenä annan heidän kuitenkin keskittyä tulevaan matsiin enkä mene pyytämään yhteiskuvaa.

Venetsiasta jatkolento menee ykkösluokassa. En tiedä miksi meillä siellä oli paikat mutta en valitakaan.

Ensimmäinen tehtävä Roomassa; nyt pizzalle! Tähän asti olen aina ollut sitä mieltä että Margarita on pizzan tuhlausta, sehän on pizza ilman mitään. Roomassa tilaan sen parikin kertaa, tämä pizza ei kaipaa mitään lisää.

Vatikaanin postilla

Meidän "vakikuppilan" baarimikko tarjosi usein iltapalat

Hostelli on odotettua hienompi ja henkilökunta ihan ykkösluokkaa! Pyytämättä meille ehdotetaan paikkoja missä vierailla, näytetään reitit kartalta ja tarjotaan vinkit joka pulmaan. Huoneen meidän kanssa jakaa iloinen australialainen ja naapurihuoneessa asustaa pari iloista kalifornialaista.

Ensimmäisenä iltana suuntana spa, hieronta ja sauna!! Sauna oli parasta pitkään aikaan, melkein teki mieli itkeä kun niin kova ikävä on saunaa ollut. Ja tämä oli ihan oikea sauna, ihan sihahti kun löylyä heitti. Ai että, tämän jälkeen en kaivannut Suomesta mitään, kaiken olen löytänyt täältä! No ihmisiä tietenkin, älkää ymmärtäkö väärin.

Seuraavien päivien ohjelmaan kuului Colosseum, Vatikaani, lasagnea, gelattoa, lisää pizzaa, manikyyri ja pedikyyri, sata miljoonaa sateenvarjo-, huivi- ja turistibussikauppiasta jotka eivät todella anna periksi. Pelkkä katsekontakti heidän kanssaan on jo virhe ja yksi heistä oli tosi töykeä kertoen ettei pidä turisteista. Musta erityisesti ei pitänyt kun olin kuulemma liian epäluuloinen näitä kauppiaita kohtaan. Kerroin herralle suoran ja rehellisen mielipiteeni enkä pilannut päivääni tämän takia.

Huvittavaa Roomassa on, kuinka jokainen vähänkään aukeampi paikka on saanut nimekseen jonkin 'Piazzan'  tai 'Placan'. Come on, ei tämä mikään aukio ole! Mutta kaupunki on kyllä todella upea ja näitä suihkulähteitä ja rakennuksia olisi katsellut pidempäänkin.

Colosseumilta löydän muuten jälleen pari suomalaista. Suomenruotsista tunnistan skandinaavit, ja puhuteltuani heitä paljastuvatkin Loviisasta Roomaan lomaa viettämään tulleeksi mukavaksi pariskunnaksi. Kovasti meidän Osku-setää muistuttava herrasmies.

Tiistaina paluu Saint-Etienneen, ja tunne siitä että palaan kotiin. Viimeistään nyt olen kotiutunut tänne. Kielitaitokin on sen verran kohentunut, että seuraavana päivänä pystyn auttamaan intialaista tyttöä kadonneiden kotiavainten ja rajat ylittäneen pankkikortin kanssa. Vuokratoimiston täti kertoi, että hiuspinni toimii vain elokuvissa ja avaa tämän jälkeen Poojan kotioven Ikea Family -kortilla. Näin meillä!

Tämä blogiteksti kirjoitettiin kuunnellen Backstreet Boysia, Jamie Waltersia ja Savage Gardenia.