Poltetut vihreät pinaatit

...ja muita pieniä raivareita.

Joulua kohden tahti kiristyy ja jopa vaihtarin on myönnyttävä väistämättömän edessä. Koulu on välillä otettava tosissaan ja aloitettava kertaaminen loppukokeita varten. Tämän viikon ohjelmassa on kaksi koetta ja kaksi esitelmää, ensi viikolla neljät kokeet. Vikahan ei ole siinä etteikö opiskeltavat aiheet kiinnosta. Mutta kun mielessä alkaa viipyillä jo joulu ja tuleva kotiinpaluu.

Jos pahin koti-ikävä helpottikin siinä vaiheessa kun täällä olo alkoi tuntua kotoisalta, alkaa se taas ilmoitella itsestään kun tiedän että pääsen pian kotiin.

Pois lähteminen Saint-Etiennestä alkoi aiheuttaa pakokauhua jo aikaa sitten, enhän haluaisi tämän seikkailun päättyvän. Niinpä ajattelinkin ottaa tilaisuudesta kaiken irti ja anoa jatkoaikaa. Sekä Suomen että Ranskan koulut olivat helppo pala, vaikeampaa oli todeta tämä kotiväen kanssa. Tyttönne maailmalla ei ole vielä valmis kotiutumaan. Älkäätten kuitenkaan hetkeäkään kuvitelko, että olisin täältä itselleni pysyvän paikan löytänyt. Pysyvä kotiinpaluu vain siirtyi ensi kevään puolelle.Mutta se on sitten se lopullinen.

Nyt kun jatkoaika on varmistunut, aiheuttaa sekin ikuisessa jahkailijassa pieniä sydänkohtauksia. Tämä siis viestiksi teille rakkaimpani siellä kotona; vaikka viihdyn täällä ongelmitta, kaipaan teitä eikä Suomesta pois olo tunnu helpolta. Viime päivät olenkin tehokkaan opiskelun sijaan potenut ankaraa koti-ikävää.

Siispä siinä tohottaessani olen paistanut pinaatit pohjaan, kaatanut teet syliini, hankkiutunut pieniin ongelmiin ranskalaisen pankkitilini kanssa (tervetuloa veronpalautukset!), tiputtanut lasagnet lattialle ja soittanut öisiä puheluita Suomeen Jonille. Uutta tasapainoa odotellessa koristelen huoneeni jouluksi ja ostan joululahjoja. Onneksi täällä osataan kuitenkin noudattaa jouluperinteitä; löytyy valoja, kuusia ja glögiä!

Eikös tässä lauleta, että Sannu aikoo palata..?

http://www.youtube.com/watch?v=1v2Fwi05DiU