La Défence

Ja sitten vähän visualisointia siitä, missä käyn töissä. Rakennukset on vähän toista kuin kotona lakeuksilla ja ihan pienen kävelymatkan päässä on suora näköyhteys niin Riemukaarelle kuin Eiffel -tornille. En nyt halua liikaa brassailla mutta mitä sitä kieltämäänkään. On tämä vaan niin..

Vaihtoehtoja lounastajalle täällä riittää. Kuvan nurtsi on puolen päivän jälkeen täynnä syöpöttelijöitä.

Ei suinkaan mun jojolaihduttelu tähän lopu, vaan ananasmehut kainaloon ja patonkien väistelyyn! Väistän jo sujuvasti leipomot, oikealta ja vasemmalta. Minä haen ihan oikeasta ruokakaupasta lounasta, ja vien itseni ulos syömään. Ravintoloita ja kuppiloita on vaikka ja mitä, ja ostarillakin ainakin kolmessa kerroksessa mistä valita. Meidän toimistorakennuksessa on myös kiva lounaspaikka. Ja jos oikein hätä yllättää, niin onhan myös Jeff de Bruges ja ihanat suklaat (sen väistely vaatii erittäin harjaantunutta itsekuria, ei vasta-alkajille).

Tässä talossa, kerroksessa 4/16 (muistaakseni niitä on se 16) meikäläinen vastaa puhelimeen "Chambre de Commerce franco-finlandaise, Bonjour" Sitten pinnistän kaiken keskittymiskykyni että ymmärrän mitä mulle puhutaan. Pahimpia on jostain ulkoa tai junasta soittajat. Mutta aina olen vastannut, kertaakaan en ole teeskennellyt että "laalalaaaa, mä oon vessassa enkä kuule puhelinta..."

Työpäivän päälle kävin tänään lenkillä. On sitten melkoisia joutsenlampia ja peikkometsiä täällä esikaupunkialueella. Kyllä minä melkein niin mieleni pahoitin siitä ettei alla ollut hevonen, niin mahtavat maastot on ihan tässä nurkan takana. Ens kerralla kamera mukaan niin saan ne ikuistettua!

Niin, ja nyt löytyi myös tapa saada meikäläinen syömään tomaattia! Ei muuta kuin puoliskat valtavalla yrttikuorrutteella uuniin ja kyytipojaksi kanaa. Ihan pikkasen joutui santsaamaan...