 |
| Flyygelin virittäjä työssään |
Teatterin alkuvaiheisiin liittyy paljon taiteellisia ja imagollisia odotuksia ja pettymyksiä, päättäväisiä tekijöitä ja hurmosta. Jokainen yksityiskohta ja ominaisuus istuinten selkänojia myöden pohjautuu suurempaan visioon. Ja niin, nimestään huolimatta teatteri ei sijaitse Champs Elyséellä, 1900-luvun alussa ei siellä ollut tonttia teatterille. Hyvinkin läheinen sijainti oikeuttaa silti nimivalinnan, ja juuri teatterin myötä ei-niin-mainittava sivukuja on noussut nykyiseen loistoonsa.
Aikansa teatteriin ei menty katsomaan, vaan tulemaan nähdyksi (luin viikonloppuna heppalehteä jossa kuvattiin hevosen historiaan liittyviä ihan samanlaisia sosiaalisen statuksen elementtejä kuin mitä liittyi teatterin historiaan!). Kun esitys alkoi, saattoi parven verhot sulkea ja jatkaa keskustelua kabineteissa, joihin esityksen häiritsevät äänet eivät kuuluneet. Valot sammuvat, esirippu nousee, minut on nähty.
Tutustumismatka teatterin historiaan oli oikein antoisa loikka luovaan maailmaan, plus taas vähän erilainen ranskan oppitunti. Joku päivä haluan nähdä myös taitelijat työssään tämän talon estradilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti