Huh, onpas ollut pitkään hiljaista. Blogissa siis, ei suinkaan neiti Rantasen maailmassa. Tammikuu meni nopeaan ja kiirettä on pitänyt. Josko jonkunlainen yhteenveto siis.
Koska mulla on tammikuulta hitusen huonosti valokuvia, tästä sen sijaan taustamusiikkia aisteja virittelemään.
Töiden ohella olen edistynyt/edistänyt opintojani, ja menoillaan on opinnäytetyön kirjoittaminen. Toisinaan sitä miettii miten äkkiä aika kultaa muistot kun ei edellisestä vastaavasta rutistuksesta oo kovinkaan pitkä. Mutta aihe on kiinnostava ja mä olen tosi MOTIVOITUNUT. Joten kyllä se tästä.
Ettei vain tulisi aika pitkäksi, kävin myös tammikuun ajan kaksi iltaa viikossa ranskan tunneilla. Hyvä opetus ja mukava ryhmä, mutta toistaiseksi pistin tämän projektin jäihin. Vaikka tuntui että edistyin yhtäkkiä ihan huimasti. Mutta, mulla ei nyt tunnu olevan aikaa tuolle. Ja toisekseen, ne tunnit maksoi opiskelijabudjettiin suhteutettuna suunnilleen hunajaa ja silkintilkkuja, joten ei pysty. Jatkan siis kielen oppimista työ- ja kotielämässä. Kun mä en voi nyt sulle ranskantunniksi muuttua.
Niin, mä olen katsonut Putousta! Ei puhettakaan että jättäisin väliin. Mun nykyisellä nettiyhteydellä onnistuu oikein hyvin. Antsku on ihana.
Tammikuun alussa syötiin kuninkaallisia piirakoita, eli juhlittiin Galette des Rois'ta. Tämän jälkkärin sisään on piilotettu yllätys, ja se jolle se osuu on päivän kuningas tai kuningatar. Perinteen mukaan porukan nuorin menee pöydän alle ja huikkii nimiä, kun piirakkaa pilkotaan ja annoksia jaetaan. Muuten saattaa tarjoiluvuorossa oleva huijata ja vetää kotiinpäin kun piirakan ylläri pilkottaa taikinan välistä. Näitä galetteja syödään useampana päivänä, itse esimerkiksi söin kertaalleen kotona ja toiseen kertaan Suomi-Instituutilla. Kauhian kiva, ja jälleen mulle uusi perinne.
Tosiaan, tammikuun alussa oli muutto uuteen osoitteeseen. Matkaa nykyiseen kotiin ei kuitenkaan edellisestä ole kuin viitisenkymmentä metriä, eli samassa naapurustossa pysytään.
Lisäksi tammikuuhun on mahtunut after workia, luistelua, leffassa käyntiä (mahtava Les Garcons et Guillaume à table sekä Yves Saint Laurent; molemmissa mahtavia näyttelijöitä ja kyllä herätti ajatuksia!), muutama taidenäyttely (mm. loistavia Raymond Depardonin valokuvia ja Felix Vallottonin maalauksia), tyttöjen Putous-ilta, dinner suomalaisten naisten kesken, sandwich club ja luksussämpylät, uuteen host-perheeseen tutustumista (isällä on mahtavia tarinoita nuoruudestaan ja äidillä riipiviä tarinoita nykyisestä työstään sosiaalialalla), Asterixia ja Obelixia, oman äitin muutosta ja synttäreistä intoilua, klassista musiikkia (host-perheen poika soittaa viulua ja musiikkiopiston väen kanssa olen päässyt mukaan mm. concert à domicileen, eli kukin vuorollaan kutsuu kotiinsa ja yhdessä opettajan kanssa on valmistettu ohjelma, joka nautitaan syöpöttelyn lomassa), loistava tapas-ravintola jossa maistoin elämäni ensimmäistä HYVÄÄ sinappia, uusia tuttavuuksia, vääriä metroja, hitusen koti-ikävää ja haikailua, lentoliput Suomeen ja yötä myöten auki oleva Louvren postitoimisto.
Ps. Mä olen alkanut varmistua siitä että ranskalaiset nukkuu vähemmän kuin vaikka nyt suomalaiset. Koska, ensinnäkin täällä työpäivä on pidempi kuin meillä kotipuolessa. Ja sen jälkeen ei suinkaan ala se aika, jota voisi kutsua kotoisasti omissa oloissaan oleskeluksi. Ranskalainen ei näköjään kaipaa sitä että saa illalla körmähtää sohvalle Salkkareita katsomaan, vaan nukkumaan menoon asti ollaan sosiaalisia ja aktiivisia. Vaikka mulla on välillä sellainen olo että haluais epäsosialisoitua ja kaipaan tv:n tuijottamista iltaisin, niin jotenkin tämä astetta aktiivisempaan elämään innostava rytmi passaa mulle!
Ja korostan tässä vaiheessa että neiti Rantasen tekemät huomiot eivät missään vaiheessa ole yleistyksiä ja oikeita totuuksia, vaan täysin epäanalysoituja heijastuksia aina kulloisenkin hetken fiiliksistä.
A bientôt!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti