Tehotytöt ottavat rennosti

Tänään koulumatkani varrella riisuttiin jouluvaloja. Quelle dommage. Toisaalta viime viikonloppuna oli sää kuin vappuna – periaatteessa t-paitakeli, ja koska ollaan jo näin lähellä kesää niin onhan sitä t-paitasillaan oloa pakko koittaa.

Olin viikonlopun etelässä, Marseillessa. Tuo laskentatavasta riippuen Ranskan toiseksi tai kolmanneksi suurin kaupunki on saanut kunnian toimia Euroopan kulttuuripääkaupunkina tänä vuonna. Marseille on tunnettu myös saippuastaan, väkivaltaisuudestaan (kuuleman mukaan kyseessä on Ranskan vaarallisin kaupunki; itselläni oli ihan turvallinen olo mutta ehkä sitä tuli vähän tiukemmin pidettyä käsilaukustaan kiinni) ja jalkapallojoukkueestaan. 

Kaikki mitä skootterista jää jäljelle varkaiden käsissä.

Reissua suunniteltiin parhaan vaihtariystäväni Carlan viimeisenä Ranskan viikonloppuna. Matkaan lähtö tapahtui espanjalaisittain sähläten, odotellen ja viivästyen. Carlan kunniaksi pitää silti todeta, että hän lienee erityisen ”saksalainen” espanjalainen; todella organisoitunut ja suunitelmallinen. Espanjalaiseksi. No, matkaan kuitenkin päästiin. Ajomatkaa nelisen tuntia ja upeita meisemia satoja kilometrejä. Perille päästyä tehtiin illan päälle ajelu ympäri kaupunkia. Huomio kiinnittyy väistämättä valkopohjaiseen siniristilippuun;  kaupungin oma lippu liehuu saloissa muistuttaen etäisesti jotain kovinkin kotoista.

Lauantaina päästiin paikallisille markkinoille. Tungosta riittää, mutta niin myös hellettä. Tai no, paikallisten talvi on meikäläisen ”helle ja kesäkuu”. Pakkohan turistin on muutama savon de marseille ostaa. Tästä saippuasta alue tunnetaan.

Kävelyreittimme varrelle osuu myös satama, veneitä, terasseja ja aurinkoa! Tästä tulee mieleen viime syksyinen reissu Cannesiin ja St. Tropeziin. Lämpöä riittää niin, että lounas nautitaan hyvinkin ulkona. Tämän jälkeen päästään ihailemaan yhtä toista paikallista kuuluisuutta, calanquesia http://fi.wikipedia.org/wiki/Calanque. Nämä luonnonmuodostelmat houkuttelevat paikalliset ja turistit meren rannalle ihmettelemään ja ihailemaan. Kyllä täällä viettäisi pidemmänkin aikaa!

Sunnuntaina saan nauttia Marseillea hieman pienemmistä paikoista. Ensin suuntaamme tämänkertaisen ”isäntäperheen” kakkoskodille kylään nimeltä Les lecques. Palatessa piipahdus Aix-en-Provenceen, opiskelijoiden mutta myös rikkaiden Marseillelaisten kaupunkiin. Kotimatkalla Marseille-St.Etienne ehditään pysähtyä Salon-de-Provencessa. Ai että, tänne mä halusin aina palata siitä lähtien kun täällä 10 vuotta sitten kävin! Eikä Salon ole juuri edes muuttunut miksikään. Unelias on sunnuntaitunnelma.

Minä ja puu. Samanlainen kuva on otettu jo 10 vuotta sitten.

Ihana viikonloppu, joka siis kuitenkin päättyi hyvästien hetkellä kyyneliin. Sillä hetkellä olin ihan valmis lähtemään kotiin, tämä vaihtaritouhu saa jo riittää kun taas joutui hyvästellä jonkun. Jonkun joka on hetken, vaikkakin vain pienen, ajan ollut opiskelijakaveri, kauppareissuseuraa, ranskan opettaja ja oppija, naapuri, vertaistuki monessa asiassa. No, sitä se on ja nyt nokka kohti uusia seikkailuja! Carlasta muistuttaa nyt Katalonian lippu seinällä ja lupaukset pikaisesta  jälleennäkemisestä.

Niin, ja visiitti Marseilleen CHECK. Yksi tavoite jälleen täytetty!