Lukijat

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Ranskalainen ei tilaa ravintolassa maitoa


Viime aikoina olen pohtinut paljon viiniä. Oikein sitä ittiänsä. Pitäähän Ranskasta muutama sana viinillekin lahjoittaa.

Yhtenä iltana olin lähdössä Carlan kanssa teatteriin. Avattiin siinä valmistellessa viinipullo. Kun kello kävi, hoputin Carlaa koska pitihän tämä pullo tyhjentää ennen lähtöä. Ei se avattuna enää huomenna ole hyvää. Carla vastasi tiukkaan sävyyn että mitä ihmettä, ei kiitos. Eihän viiniä näin juoda. Ei ole kuulemma koskaan nauttinut viiniä humaltuakseen. Niin no se.

Olen saanut nyt muutaman kerran olla vieraana ranskalaisen, tai espanjalaisen, perheen luona. Olen ihastunut heidän suhteeseensa viiniin ja ruokaan.

Ranskalainen perhe kokoontuu yhteen syömään. Jokaista odotetaan, ei ole kiva että muut ovat aloittaneet kun yksi vasta tulee kotiin. Kaikki alkaa aperitiivilla. Siihen voi kuulua viiniä, oliiveja, sipsiä, kurkkua, muita maistiaisia. Tämän jälkeen siirrytään pöytään ja vuorossa on salaattia, patonkia ja pääruoka. Tässä vaiheessa ehkä avataan toinen viinipullo, se sellainen joka sopii tämän ruokalajin kanssa. Mutta tästä(kään) viinistä ei humalluta. Se on ruokajuoma. Perheen isällä on alakerrassa hyvä valikoima viinejä ja näiden päälle ymmärretään. Ruoka nautitaan hitaasti ja hartaudella. Minä tohotan ja suoritan tämänkin asian juosten läpi, seurauksena vain se että lautastani ollaan heti täyttämässä uudestaan.

Pääruoan jälkeen ei vielä mennä jälkiruokaan, vaan väliin vähän juustoja. Tämähän on paikallisten suurta herkkua. Minä vielä etsin omaa parasta juustoystävääni mutta sanotaanko että olen jo astunut Oltermannista seuraavan askelen eteenpäin.

Kaiken tämän lomassa jutellaan hyvässä hengessä, kaikki ehkä toistensa päälle mutta jokainen tulee kuulluksi, kiihdytään ehkä jostain (mistä nämä ihmiset löytävätkään tuon intohimon keskusteluun oli sitten aihe mikä hyvänsä??) ja levitellään käsiä. Mutta koko perhe on yhdessä. Eikä viinistä humalluta. Koska ruokailuun käytetään hyvä tovi, ymmärrän nyt miksi on ihan ok juoda se lasillinen lounaallakin kesken päivän. Ruokailu on muuten kuulemma aivan hyvä syy myöhästyä. Olin syömässä, tottahan siinä venähti! Tuota alan käyttää itsekin nyt kun olen opetellut tähän hitaampaan ruokailuun.

Itse haluan tulevaisuudessa toteuttaa samaa ruokakulttuuria mahdollisten omien lasteni kanssa. Vaikka myönnettäköön kyllä, jos äiti olisi joskus alkanut vaatia että syödään nyt koko perhe yhdessä muutenkin kun jouluna eikä kenelläkään ole mihinkään sitten kiire, niin turhan ydinperhehössöttämisen piiriin olis mennyt tämä toive. Kun ei meillä Suomessa vaan ole tapana. Minä haluan ottaa tavaksi.


1 kommentti:

  1. Vähänkö mua naurattaa tuo sun termi "ydinperhehössötys.." :D Kyllähän mä varmasti tuosta olisin saanut tavan meillekin, jos olisin sen alottanut jo sillon, kun olitte pieniä ja pitänyt siitä tiukasti kiinni koko ajan. Mutta kun porukas on yks vuorotyöläinen, yks joka pitää ruokkia sillon kun se meinaa kuolla nälkään (eikä odotella tiettyä sovittua ruoka-aikaa), yks joka harrastaa sen seitsemää juttua ja harkkoja on aina alkuillasta ja yks, jota kasvattaa koko kylä (Justus ei välillä viikkoon syönyt kotona vaan Ojasella tai Hellanmaalla ja sit taas saatto viikon olla meidän pöydäs koko poikaporukka..) niin aikamoisen työn takana olis ollu saada päivittäin tuo toteutettua. Vaikeinta kai kuitenkin olis ollu just se "istutaan rauhas pitkään ja jutellaan rauhas"-kohta, aina oli jollakin joku juttu kavereitten kans odottamas, jos ei muuta aikataulua. Kyl mä muutaman kerran kokeilin, mutta aika huonolla menestyksellä :D :D

    VastaaPoista