Rakastan hyviä katusoittajia. Mies ja kitara, tiedättehän. Klassikko toimii aina, silloin kun se toimii.
Erilaiseen juhannukseeni kuului ruotsalaisten bileiden ja suomalaisen lounaan ohella Fête de la Musique joka kutsuu kaikenkarvaiset muusikot "laskeutumaan kadulle" ja esiintymään ihmisten pariin. Tämä kaunis ajatus sai eri puolilla Ranskaa ihmiset liikkeelle jo 1982 ja meikäläinen pääs makuun ensimmäistä kertaa aikoinaan Salon-de-Provencessa (olenkohan tarpeeksi muistellut tuota pikkukylää ja siellä vietettyä aikaa tässä blogissa?).
Suomalaisten juhannus. Saunan ja vihdan korvasi nyt koivun tuoksu ja ruisleipä. |
Lauantai-iltana siis Pariisin katuja kiertämään. Olisi siellä ollut joku painettu ohjelma ja aikataulukin, mutta ei me niin sellaisesta piitattu. Spontaanisti vaan, katsotaan mitä kohdalle osuu.
Sambakulkue. Tai sen edessä seisovia ihmisiä. |
Jazzia ja bluesia puun alla. |
Pianistiystäväni kanssa uhosimme soittavamme itse ensi vuonna Pariisin kaduilla Fête de la Musiquen aikaan. Mä voin ottaa mun nokkahuilun. Toimii aina, tiedättehän.
Ihania nää sun viimesimmät päivitykset. Nokkahuilu :D
VastaaPoistaäitiliini