...jatkoa Kenian päivitykseen. Ihanan Afrikan viikon päätteeksi oli luvassa ilmastonmuutos, lentoreittinään Nairobi-Pariisi-Helsinki. Vietin rakkaassa kotimaassa viikon ja kyllä teki hyvää! Sain uutta perspektiiviä tähän ulkomaan eläjän mielenmaisemaan. Mitä kannan juuristani mukana, mitä uutta olen napannut matkan varrelta? Miten vältetään se ettei juuret unohdu, vai onko se turha pelko? Pohjanmaa oli muuten taas astetta kauniimpi kun sitä katseli hienoisen välimatkan päästä. Ja mä ihan tykkään olla käytännöllinen (ei ole mikään itsestäänselvyys pariisilaisten keskuudessa; vaikka en tykkääkään luoda stereotypioita mutta ollaanhan täällä nyt oikeastikin astetta pinnallisempia) ja mä arvostan mun sukujuuria ja suomalaisia tapoja. Joten kai se on turha pelko. Jos joskus alan vaikuttaa liian pariisilaiselta niin tuon seuraavalta Suomen reissultani crocksit tullessani ja kas kun ollaankin taas sopivasti kotimaan multaan juurtuneita. Mun crocksit on sitäpaitsi sellaista talvimallia, villa lämmittää täällä sopivasti sisätiloissa palelevia varpaita. Pratique!
Mulla ei näköjään ole tuolta reissulta Suomesta juuri kuvia joten laitetaan lisää Keniaa. Sihteerilintu ja sen pari kaveria.
Suomen reissuun kuului opinnäytetyöseminaaria (hei nämä opinnot etenee, woohoo!), harvinaista herkkua eli mummolassa löhöilyä ja omaa perhettä ja ystäviä ainakin kolmen kaupungin verran. Tykkäsin! Mutta tykkäsin myös palata Pariisiin.
 |
| Jestas mitkä silmät! Voiko joku näyttää näin viattomalta.. |
Missähän vaiheessa tämän blogin nimi pitää muuttaa? Kuinka kauan voi olla matkalla jos oikeastaan tämä täälläolo on pitkittynyt jo useampaan kertaan? Vai onko tämä otsikon ulkomaanmatka muuttunut elämänmatkaksi...? Wou, nyt menee niin syviin vesiin että parempi lopettaa tältä päivältä tähän. Bisous!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti