Lukijat

keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Asante.



Nyt on neidillä paljon asiaa. Nyt niitä reissutunnelmia!

Aloitetaan Keniasta. Lopetin siis hommat kauppakamarilla huhtikuun lopussa ja lähdin kimpsuineni Keniaan. Siellähän tuo rakas ystävä, armoitettu ja itseoikeutettu Ilkka-lehden lukija Elsukka odotti. (Tästä muuten voi tulla melkoisen pitkä teksti, olihan tämä neidin ensimmäinen matka Euroopan ulkopuolelle ja siis minkälainen matka olikaan!)



Ettei nyt ihan kaikilla yksityiskohdilla pitkästytetä, niin hypätään suoraan Nairobin kentälle. Ensimmäinen havainto; traktorit. Vaikka eipä sen pitäisi pikkukaupungin tyttöä hämmästyttää, ei ole ensimmäinen kerta kun sellaisen bongaan. Paitsi että ensimmäinen kerta lentokentällä. No miksipä sillä ei hoidu työt yhtä hyvin kuin jollain air cargo -pikkuautollakin.

Seuraavaksi taksiin ja turistivirhe nro 1. Kun kerran käskettiinkin vielä niin oisit nyt uskonut että ota se taksi siitä viralliselta kopilta eikä mitä tahansa keltaista autoa. Virhe nro 2; sovi hinta ennen matkaan lähtöä. Siinä auton ollessa jo liikkeessä on sitten vähän alakynnessä näissä neuvotteluissa. Vääntö oli tiukka (enkä tod tiedä mikä on Kenian dollarin kurssi joten hinta oli mulle ihan utopiaa) ja päättyi hienoiseen alennukseen, joka oli mun mielestä ihan oikeutettu viimeistään sillä livulla että tämä(kin) kuski lupasi tuntea reitin perille vaan eipä tuntenutkaan ja aika monen mutkan kautta Muthaigaan kierrettiin.

Ja opetus nro 1. Kun tingit, ja jos ja kun toivottavasti saat alennusta, älä murru siinä myyjän pettymyksen edessä. It's part of the game.






Eli perillä! Ja voi jestas, minkälainen talo, minkälainen perhe talonsa ovet avasikaan matkalaiselle! Ja minkälainen ystävä siellä oli vastassa. You just have to love Africa! Mä olin jo myyty.

Eka ilta meni ostarilla, kahvilassa, (kalja)kaupoilla ja se paras eli SAUNASSA. Tämän perheen isä on tehnyt jotain uskomatonta ja rakentanut osittain suomalaiselle perheelleen saunan. Respect. Ja se saunahan lämpesi, entisten partiolaisten taidoilla ja viikon aikana useampaan kertaan! Ei muuta kun juomat järveen eli uima-altaaseen ja muutama tarinaniskijä lauteille. Kyllä siinä lepää ihmisen mieli.



Maanantaista keskiviikkoon olikin neiti tavattavissa Masai Maran kansallispuistosta. Safari time! Ja kyllä mie tykkäsin. Koitan kuvien avulla välittää jotain siitä maisemasta, siitä tunnelmasta, siitä fiiliksestä joka tulee kun tuijottaa avaraa luontoa (tällä kertaa afrikkalaisen selostamana Hiacen kyydissä eikä suinkaan YLEn kanavilla).

Safarin leirin kylkeen oli kasattu Masai -heimon kylä (eittämättä oli kasattu meitä turisteja varten mutta sehän ei haittaa, jos ei tällä kertaa tämän lähemmäksi autenttisuutta päästä niin tämäkin hyvä kokemus). Kyllä veti ihmisen mielen mietteisiin nähdä näin erilaista elämää. Siinä sitten Masai poikineen näytti kuinka vuohet paimennetaan, tuli sytytetään, tupa valaistaan ja pylly pyyhitään (juuri nyt en muista minkä puun lehteen mutta sillekin joku traditionsa oli). Masai kertoi myös mieheksi tulon riiteistä ja mieleni teki mutta sain kieleni hillittyä etten kysynyt syyttävään sävyyn ratkaisevia kysymyksiä myös tyttöjen ympärileikkauksista. Enhän ole täällä tuomitsemassa vaan tutustumassa.

Safarin aikana meidän pieneen porukkaan tutustui jonkun verran ja viimeistään illallisella leirissä tuli kuultua tarinoita eri puolilta maailmaa.






Ja mä käännyn hiljaa pois...








Sitten takas Elsukan luo ja toisenlaista Keniaa. Oli vappu, ja Suomi-Kenia -seuran vappujuhlat! Grillausta puutarhassa, mahtavat tarjoilut joten suuri kiitos järjestäjille! Ja tsempin toivotukset myös Suomi-koulun tulevaisuuden eteen töitä tekeville. Teette tärkeää työtä.

Samaan päivään mahtui myös vierailu Karen Blixen -museossa ja maastossa hepan selästä nähden. Kyllä tekee vaan hyvää heittää parit laukat maastossa niin että oksat viuhuu nippa nappa naaman väistäen (vai väistikö naama oksan, kuinka se menikään?) ja ei auta kuin luottaa siihen että heppa tietää mihin jalkansa sopii laittaa ja mihin ei. Siinä oli innokkaissa ratsuissa pitelemistä kun maata ja mantua olis riittänyt vaikka Tansaniaan asti. Ihanaa!

Neiti Karen Blixenin pihamaalla. Vähän myöhemmin tällä tontilla lähti pelit käyntiin kun mukana olleita muksuja ei paljon tarvinnut futiksen pariin patistaa.

Moottoripyölän joppalilla
Matkaan sisältyi myös rikkaamman kaupunginosan vastapainoksi slummi ja orpokoti. Toivottavasti näistä kuvista välittyy se tunneskaala jota turisti siellä koki. Ei voi kun sanoa että onpa itsellä ollut tuuri kun on syntymän olosuhteita jaettu. Ja samaan aikaan, kuinka pielessä voi omat asenteet olla. Näin leveitä ja tyytyväisiä hymyjä en ole ennen nähnyt ja näillä kavereilla ei ole juuri muuta kuin se.



Yhtään ei itketä ei



Opettaja opettaja, toi kiusaa!


Kaatopaikalla elantoa etsimässä
 Käytiin me Keniassa ulkonakin. Kuinkas muuten. Nairobin yö!





Asante. Kun haluat auttaa.
http://www.asante.fi/

1 kommentti:

  1. Voih, taas pakko kuluttaa työaikaa tehokkaasti ja selailla näitä kuvia ja tekstiä... Oli niin ihana viikkoa :) Koska mennään takaisin???? Mulla jo ikävä polttaa sisuksia. Mutta jospa hoidetaan yks Amsterdamin matka ensin pois alta? ;)

    PS: Vähä köppäästä kun en näe noiden uudempien tekstien kuvia (varmaan joku typerä palomuuri -juttu). :(

    VastaaPoista