Lukijat

tiistai 9. lokakuuta 2012

Ranskasta ja ranskalaisuudesta

Tänään sain pankista kirjeen joka alkoi sanoilla "Chere mademoiselle Rantanen". Tämä rakas neiti Rantanen ei ihan täysin ymmärtänyt kirjeen sisältöä, mutta kyllä nauratti tuo alku. Kotoinen Osuuspankki ei koskaan muista mua rakkauskirjeillä.

Nyt pieni katsaus kulttuurieroihin ja stereotypioihin. Tähän mennessä olen saanut huomata, että:
  1. Se, että usein tarkenen paremmin kuin muut, johtuu siitä kun olen suomalainen. "Teillähän on aina siellä kylmä, tämä lämpötila ei oo sulle vielä mitään."
  2. Koska olen suomalainen, mulla on Nokian puhelin.
  3. Mun kieli on jotain ihan käsittämätöntä ja monet nimet ja sanat on paljon pidempiä ja no, muutenkin ihan erilaisia kun missään maailman muussa kielessä. "By the way, katoaako suomen kieli maailmasta? Onko sun äidinkieli/ toinen teidän virallinen kieli englanti?"
Siinäpä oikeastaan kaikki mitä muut Suomesta tietävät, tai luulevat. Tiistaisin opiskelen kurssia nimeltä Intercultural management. Jos ei ranskan kurssia oteta laskuun, tiistai on mun lempparikoulupäivä koska noi tunnit on ihan älyttömän mielenkiintoisia ja opettaja niin innostunut asiastaan että itseä alkaa heti kiinnostaa oppia lisää siitä minkälaisia ovat vaikkapa aasialaiset tai etelä-amerikkalaiset. Ja mitä ongelmia mulla voi tulla vastaan heidän kanssa työskennellessä. Joten vähän lisää stereotypioita. Koska mä olen skandinaavi, mm.;
  1. Olen individualisti ja voin helpostikin ilmaista oman mielipiteeni (toisin kuin vaikkapa japanilaiset).
  2. Olen tarkka aikatauluista (jep jep...)
  3. Tehtävien suorittaminen kunnolla ja ajallaan on tärkeämpää kuin se että rakennetaan ennen sitä sosiaaliset suhteet kuntoon.
  4. En ilmaise itseäni kovinkaan monieleisesti (mä kyllä puhun aika paljon käsilläni)
  5. Menen suoraan asiaan ja perustelen asiani järkiperustein
On ihan hirveän mielenkiintoista miettiä omaa kulttuuria ja persoonallisuutta, ja mitkä stereotypiat osuu kohdalle ja miten niitä voi toisaalta muuttaa.



Vaikka suomalainen olenkin, jotkut tavat alkavat tarttua. Poskisuudelmia vaihdetaan jo aika luonnostaan, vaikka alkuun ahdisti päästää ihmisiä mun reviirille. Myöskään tunnin mittainen ruokatunti ei enää ihmetytä, vaan tuntuu oikeastaan aika kivalta. Alkuun kun mietin että mitä mä sillä ajalla teen, syön vartissa ja sitten mitä? Muutoin tämä hitaus ja epäjärjestelmällisyys kyllä välillä ottaa päähän. Paikalliset sanovat sitä joustavuudeksi, mun mielestä se on sekavaa ja kaoottista.

Patonkia en juurikaan syö, mutta on se vaan totta että joka toisella on patonki kainalossa. Muita huomioita katukuvassa herättää kerjäläisten ja katusoittajien suuri määrä. Niin ja ihmisten tyylikkyys. Viime viikolla yritin löytää itseståni korkokenkänaisen, mutta eipä niistä vieläkään tullut mun lemppareita.


4 kommenttia:

  1. ehkä kaikki on suhteellista, suomalaiset hoitaa asiansa täsmällisesti ajallaan ainakin jos vertaa keskivertoranskalaisiin?

    oltiin tänään katsomassa j:n uutta pientä kummityttöä :) aika lailla oli äitinsä näkönen:)

    kisahommat meni ihan ok, olin viides. lisää voi lukea blogista jos kiinnostaa:)

    VastaaPoista
  2. Vau, viides! Sehän on tosi hyvä. Olettaen et osallistujia on enemmän kun viis ;)..

    On tää kyllä niin hämärää välillä. Tiesin kyllä ennestään, ettei keski- ja etelä-euroopassa kannata ottaa kaikkea ihan kirjaimellisesti. Esim. jos joku sanoo että nähdään illalla, ei se välttämättä tarkota sitä että nähdään oikeasti. Mutta oletin että jos on sovittu tarkka kellonaika ja paikka, niin se pitää taivähintää ilmotetaan jos tulee muutos. Tänään oli kolmas kerta, kun mulle kävi niin että ollaan sovittu joidenkin kanssa että tehdään ryhmätyötä, esitelmää tms. tiettyyn aikaan ja sitten mä olen ainut joka ilmestyy paikalle. Kolmas kerta!! Ei voi olla kyse siitä että mä aina ymmärrän ajan ja paikan väärin. Niin, ja kerran olivat tehneet yhtä tehtävää ilmottamatta mulle, kun "sori, niin me unohdettiin kertoa sulle että nähdään sillon ja sillon". Siis hä?? Ja sit kun nähdään, niin ovat niin kaveria ja tuttavallista että.. Aargh, mä haluan olla aitojen ja luotettavien ihmisten kanssa. No joo, tuskin ne sitä ilkeyttään tekevät. Mutta silti, välillä ottaa päähän tämä miksi sitä nyt sanois, rentous? huolettomuus..?

    Ai J:stä tuli kummi:). Oletan että tiedän kenen lapsesta puhutaan. Voi mä en niin mata odottaa että pääsen näkemään sen ja myös uuden Tulisalon :).

    VastaaPoista
  3. Nämä sun kuvat ja kertomukset saavat mut aina hyvälle tuulelle <3

    Jassu

    VastaaPoista