Näin kulutan mä aikaa...

Matka Saint-Etienneen kulki mm. FC Hämeenlinna-SJK pelin (0-2) ja Münchenin lelumuseon kautta. Museon löysin vahingossa, peliin menin tietoisesti.

"Since 1961 Barbie had her steady boy-friend. His name was Ken and he was 30.5 cm high."

Aamuneljältä heränneelle nälkäiselle turistille ei tahdo löytyä Münchenistä syötävää. Kadunkulman pullakuppila tai McDonald’s ei nyt kelpaa. Tosiaan, nyt ollaan Keski-Euroopassa, eikä täällä mene kukaan syömään näin aikaisin. Lopulta löytyy saksalaisia papparaisia seuraten kiva pieni ravintola, joka on kauppakeskuksen sisäpihalla. Päätän testata yläasteen saksaani. ”Wo sind die toiletten?” Miksi siis tarjoilija vastaa englanniksi?? Antaisi nyt yrittää.. Toivottavasti Ranskassa on toisin.

Katukuvasta jää erityisesti mieleen turistit, muslimit ja Bayern München –fanit. Tavoitteeni ostaa Münchenistä hammasharja ja uudet korvikset – kuinkas muutenkaan – ei nyt toteutunut, onhan sunnuntai vähän huono päivä shoppailla. Muutoin 9 tunnin välilasku menee yllättävän kivuttomasti.

Ranskan opiskelua San Francisco Coffee Companyssa.

Jatkolento ei suju yhtä kivuttomasti, kun viallinen kone koukkaakin ilmatilassa takaisin lähtöpisteeseen. Lukuisien juonenkäänteiden seurauksena päädyin Lyonin lentokenttähotelliin (Ranskan paras lentokenttähotelli, kuulemma) lentoyhtiön piikkiin. Matka tyssäsi tältä erää tähän, huomenna uudella onnella kohti Saint-Etienneä!

Mutta mitä ihmettä tapahtuu lelumuseon Private roomissa? Saako sinne mennä leikkimään??