...ja muistin provinssin bajamajan....

Olavi uusivirta: Jenni

Onkohan tässä joku etikettivirhe jos tuikkaan paahtoleipäni suoraan voirasiaan?

Töissä on ollut mielenkiintoista viime aikoina. Nuorkauppakamari järjesti etiketti-illan Suomen suurlähetystöllä. Ihana tapakouluttaja nimeltä Guillaume opetti meille pöytätapoja ranskalaisen ja englantilaisen etiketin mukaan. Innostuin niin paljon että tein pahan järjestäjän ammattimokan; unohdin ottaa valokuvia tapahtumasta. Ei jäänyt sen enempää kauppakamarille kuin minullekaan näytettävää eikä muistijälkiä kuin takaraivolle. Saatte siis kuvitella suurlähetystölle pitkän pöydän katettuna etiketin mukaan ja parikymmentä enemmän ja allekirjoittanut ainakin vähemmän aiheeseen vihkiytynyttä opettelemassa veitsiä ja servetin paikkaa ja pöytäjärjestystä ja ryhtiä. Jos samalle illalliselle on kutsuttu presidenttejä ja yrityspomoja, määrääkö sukupuoli vai ammattiasema ensisijaisesti kenen vieressä istut? Ja missä tulkki syö? Siinäpä pohtimista. Noo, ehkäpä jään ennemmin odottelemaan kutsuja hovi-illallisille kuin alan järjestää niitä. Ei tuu sitä mielipahaa pöytäkartasta :).

Mun seuraaja ja manttelinperijä on aloittanut työt. Itsellä siis kovinkin innostava osa tällä hetkellä opettajana ja perehdyttäjänä. Go Susanna, ota homma haltuun!

Facebookissa pyörii arkihaaste. Itsellä jäi vähän vaiheeseen hyvin aloitettu homma ;) no vielä ehtii. Ja sitä samaa arkeahan mä olen yrittänyt kuvata myös täällä blogin puolella mutta jo on ollut luokattoman harvinaista tämä postaus. Annan itselleni anteeksi ja koitan ryhdistäytyä. Toisaalta tämä mun Pariisin elämä ei tällä hetkellä ole kovin mielenkiintoista kun töiden päälle uppoudun vaan opiskeluun.

No oon mä kerran käynyt terassilla. Seinen rannalle on avattu ihana Rosa Bonheur, ravintola joka on ympäri vuoden jossain, en tiedä missä, mutta nyt se on kesän ajan joen penkalla, Samburgerin näköisten myyntitiskien, bajamajojen, halvan roseviinin ja lämpölamppujen kanssa. Voi Suomen kesä kuinka sua kaipaankaan mutta tämä oli toistaiseksi lähinnä kotoista terassikokemusta!




http://www.sortiraparis.com/hotel-restaurant/bar-cafes/articles/64416-en-attendant-rosa-la-buvette-sur-les-nouvelles-berges-de-seine

Synttäreitäkin vietin. Paikkana oikein kotoisa kuppila ja paikalla parisenkymmentä kaveria, suomalaisia, ranskalaisia ja ruotsalaisia. Ja kuinka ollakaan, viereiseen pöytään oli sattunut la creme de la creme de Kurikka; ihanan rempseän oloinen seurue jonka etelä-pohjalaisesta aksentista ei voinut erehtyä! Mikolla kiitos ja terveiset että kosto elää, kukaan ei käskenyt yllyttää näitä kurikkalaisia laulamaan synttärisankarille eihän....

Suomen tuliaisia

Pariisilaiset ovat viime aikoina aivastelleet ilmansaasteita. Julkinen liikennekin oli jonkin aikaa kaikille ja kaikkialle ilmainen, jotta saasteita saataisiin vähennettyä, ja joku epäili ulkona urheilemisen turvallisuutta. Nyt näyttäisi jo siltä että saasteiden määrä on laskuun päin.

Itse olen aivastellut, hmm, anteeksi siis ahkeroinut, työ- ja koulukiireitä. Mihin menet aika, tarvitsen sinua!

Parisen viikkoa sitten sain nauttia ihanista ihmisistä ja hetkistä Suomessa. Oioi, mahtava ihana rakas kotimaa ja sen ihmiset!

Niin, oli siinä reissussa matkassa tai siis ohjelmassa pari amerikkalaistakin muuttujaa.

I want it that way.

Niin. Voiko tästä nyt sitten olla tykkäämättä?

Jyväskylän kevät.

Perheemme kakkiain...siis prinsessa <3.

Kun istut junassa kalpeana hiljaa ja toivot voivasi nukkua, jos se kanssamatkustaja sattuukin sillä kertaa olemaan sellainen satunnainen harvinaisuuss kun Itse Puheliaisuus, mikäs sen parempaa kuin että hän on myös Itse Ystävällisyys ja tarjoaa riutuneelle vieruskaverille aamupalaa. Ymmärsin, en kai sitten ollut kaikkein kauneimmillani sinä aamuna.

Takaisin Pariisiin. Viime aikoina olen tutustunut vähän erilaisiin ravintoympyröihin. Arkisesta saa helposti luksusta ja se on täällä ymmärretty. Varoitus, seuraa siis turistivinkkejä Pariisiin saapuville!

Filakia  tarjoaa kreikkalaisia leipiä ja upeaa asiakaspalvelua aivan Chateletin lähellä. Semi-sekoitus perinteistä kreikkalaista keittiötä ja katuruokaa, kruunattuna mahtavalla omppupiirakalla. Nam! Toinen vielä ehkä ihanampi tuttavuus on ollut Le kiosk Choux d'Enfer, eikä näkymä Eiffel-tornille haittaa yhtään!
Choux=kaali, MUTTA; samaa sanaa käytetään leivoksesta jota itse kutsuisin tuulihatuksi
Tämä "kiska" myy siis näitä tuulihattuja suolaisella tai makealla täytteellä, ja erikoisuutena yhden kuuluisimman leipurin, Christophe Michalakin tatsi taustatyössä. Kaikkea knoppititetoa sitä oppii kun vanhaksi elää. Meidän äiti vois tulla käymään ja opettaa samalla oman tuulihattutäytteensä reseptin, sopisi konseptiin loistavasti :).

Kirsikkana tämän ruokaekskursiokakun päällä Pierre Hermé ja Hermén leivokset (no anteeksi etten tuntenut nimeä aiemmin! sain pariisilaiselta kieron katseen ja naurun, kun kerroin että tämä on ihan uus tuttavuus. Ilmeisesti näitä Pariisin must know -juttuja..). Eli, kun tulette tänne niin käykää ostamassa Pierre Herméltä joku suklainen taideteos ja macaron-leivos. Siinä missä La Duréen macaronit on kuuluisia mutta perinteisiä, Pierre Hermé keksii yhdistää macaroneihinsa mitä mielenkiintoisempia makusekoituksia. Nam!

Ja tässä niitä kotoisia ravintoympyröitä, joita löytyy nyt mun Pariisin toimistostani. Kuinka hyvää, siis KUINKA HYVÄÄ!!

Mun viime aikojen aktiviteetteihin on kuulunut myös jotain sellaista, joka edellytti keltakuumerokotuksen ottamista. Hihii, en malta odottaa!!

After Work

Mä olen ennenkin todennut ettei nämä ihmiset (=ranskalaiset ja tänne muuttaneet) nuku. Ei ainakaan niin paljon kuin mihin olin Suomessa tottunut. Missä on se kaupan kautta kotiin omiin oloihin sulkeutumaan -elämäntyyli?? Ei ainakaan täällä, ja niinkun sanotaan niin maassa maan tavalla. Ja sitten vielä kun on jotenkin uusi niin ei viitti jäädä kotio vaikka väsyttäis-eihän mua pyydetä enää mihinkään jos rupeen kieltäytymään...

Mun on tehnyt jo pitkään mieli kirjoittaa täkäläisestä tavasta mennä after workille. Kai sellainen tapa alkaa olla jo Suomessakin? Ja ei, ei tässä ole kyse arkijuopottelusta. Tämä on tapa viettää iltansa sosiaalisissa merkeissä ja parhaimmillaan tässä on kyseessä networking. Täällä niinkuin missä tahansa kun on tärkeää tuntea ihmisiä ja helpoiten mä olen kasvattanut (ammatillisiakin) verkostojani jonkun tahon järjestämillä after workeilla.

Tämän viikon torstaina olin siis Ruotsin kauppakamarin after workilla. Paikalla kourallinen ruotsalaisia, muutama norjalainen ja ranskalainen, sekä minä. Ja mä olen aivan innoissani tämän kaupungin cocktailbaareista! Ihania drinkkejä joita vois jo kutsua taideteoksiksi, ja parhaassa tapauksessa happy hourin aikaan puoleen hintaan. Ja vielä kun lisätään ihana sisustus ja tunnelma, jota ei ole kopioitu saman ketjun muista kuppiloista koska suurin osa näistä baareista on ihan omia omalaatuisia yksilöitä, niin uiuiui. Tällä kertaa kohteena oli Le China lähellä Bastillen metroa. Tätä paikkaa voisi suositella muuten, mutta henkilökunta oli niin armottoman tyly esimerkki siitä miksi ranskalaista asiakaspalvelua ei aina voi kehua, että suattaapi olla että ens kerralla kohteena taas joku uusi tuttavuus (ja niitä riittää!).

Parasta tämän kertaisessa illassa oli kuitenkin uusi ranskalainen tuttavuus! Tosi kivan oloinen tyttö, joka on tehnyt opintonsa Vaasan yliopistossa ja oli tosi iloinen tavatessaan jonkun suomalaisen. Huomenna mennään brunssille kimpassa, jeii. Networking, networking...

Cordonbleuta ja asiakassuhteen johtamista.....eiku

Takana on niiiin mahtava viikonloppu! Onni on ihanat ihmiset, joihin on ollut ilo tutustua aikanaan, ja jotka ottavat yhteyttä pitkän ajan päästä ja kaikki on taas niin kuin ennenkin. Joten siis KIITOS Elsa ihanasta viikonlopusta ja seurasta ja ja ja ja... Yksityiskohtaisen kuvauksen viikonlopun etenemisestä voi lukea täältä loistavasti kuvitettuna, mutta sanotaanko vaan että voi Tuukka Rask, voi halpa viini, voi rakkaus. Näillä mennään.

Mitäs neidin arkeen kuuluu? No nyt kun kysyit, niin neiti täällä pykää opinnäytetyötä ja muita opintosuorituksia samalla kun käy töissä.

Mitä tekee kuvassa kynsitarrat ja kynsilakanpoistoaine?

Takana on ensimmäinen työhaastattelukin. Kerrottakoon enemmän, jahka jos ja kun tulevaisuuden kuviot päivänä jonakin tarkentuvat.

Tällä viikolla täällä on menossa lomat, ja host-perheeni vanhemmat on reissussa. Minä täällä sitten supertiukkana babysitterinä perheen 16v. pojalle pidän jöötä. Eli siis toisin sanoen mielessä kokoajan kuinka hyvin oma kutakuinkin samanikäinen velipoika pärjää eli eipä tässä juuri perään katsomista ole ollut havaittavissa. Eilen kokkailtiin illalla kimpassa, ja teini sai opastaa tätä tätiä vaikka toisinpäinhän sen vissiin piti mennä..

Huomenna luvassa kaverin synttärit ja läksiäiset. Se tietää sitä ettei paljon opintosuoritukset huomenissa soittele. Elikkäs tästä nyt tätä blogia ja youtubea ja facebookia etc kiinni ja paluu asiakassuhteen johtamisen ja opparin pariin. Badabim badabum.

No mitähän ne siinä teki... ;)

Olympiahuumaa

Tällaista tällä kertaa! Takana siis huikeita hetkiä, kun on seurattu Suomen lätkämatseja. Ranskassahan jääkiekko ei ole mitenkään iso juttu (hmm, huomannee myös Ranskan menestyksestä kisoissa ja kaukaloissa..) mutta kyllä, jes, löytyy täältäkin aito sportti-baari joka muiden lajien muassa näyttää myös lätkää!

Pitänee tarkentaa että kyseessä on kanadalainen baari. Tunnelma katossa ja mahtavana yksityiskohtana mm. jääkiekkomailat ovenkahvoina :) sinne siis. Perjantaina ruuduissa heillä (tietenkin) Kanada-Itävalta, mutta nätti hymy ja sievä pyyntö, niin johan saatiin Suomenkin pelille pari telkkaria. Baarimikkoa (kanadalainen) nauratti ja lupasi sunnuntaiksi huipputunnelmaa. Tänään siis lupaukset lunastukseen ja kohti Suomi-Kanada matsia. Kaikkihan me tiedetään kuinka siinä tulee käymään!

The Great Canadian Pub

Sitä ennen kuitenkin Restaurant Day ja Nordic Twist. Twist lienee päivän trendisana ja sitähän me lisätään kaikkeen mahdolliseen. Tänään Suomi-Instituutilla pohjoismaalaisia pop up -ravintoloita. Katsotaan minkälaista twistiä siellä on saatu aikaiseksi.

Ja niin, mikäs se olikaan se vapaapäivien tärkein tehtävä tällä hetkellä? Sana 'opinnäytetyö' huhuilee jossain takaraivolla. Pitänee antaa sille vähän huomiota ettei huhuilu äidy huudoksi.

Sitä sun tätä, enimmäkseen sitä

Huh, onpas ollut pitkään hiljaista. Blogissa siis, ei suinkaan neiti Rantasen maailmassa. Tammikuu meni nopeaan ja kiirettä on pitänyt. Josko jonkunlainen yhteenveto siis.

Koska mulla on tammikuulta hitusen huonosti valokuvia, tästä sen sijaan taustamusiikkia aisteja virittelemään. 

Töiden ohella olen edistynyt/edistänyt opintojani, ja menoillaan on opinnäytetyön kirjoittaminen. Toisinaan sitä miettii miten äkkiä aika kultaa muistot kun ei edellisestä vastaavasta rutistuksesta oo kovinkaan pitkä. Mutta aihe on kiinnostava ja mä olen tosi MOTIVOITUNUT. Joten kyllä se tästä.
Ettei vain tulisi aika pitkäksi, kävin myös tammikuun ajan kaksi iltaa viikossa ranskan tunneilla. Hyvä opetus ja mukava ryhmä, mutta toistaiseksi pistin tämän projektin jäihin. Vaikka tuntui että edistyin yhtäkkiä ihan huimasti. Mutta, mulla ei nyt tunnu olevan aikaa tuolle. Ja toisekseen, ne tunnit maksoi opiskelijabudjettiin suhteutettuna suunnilleen hunajaa ja silkintilkkuja, joten ei pysty. Jatkan siis kielen oppimista työ- ja kotielämässä. Kun mä en voi nyt sulle ranskantunniksi muuttua.

Niin, mä olen katsonut Putousta! Ei puhettakaan että jättäisin väliin. Mun nykyisellä nettiyhteydellä onnistuu oikein hyvin. Antsku on ihana.

Tammikuun alussa syötiin kuninkaallisia piirakoita, eli juhlittiin Galette des Rois'ta. Tämän jälkkärin sisään on piilotettu yllätys, ja se jolle se osuu on päivän kuningas tai kuningatar. Perinteen mukaan porukan nuorin menee pöydän alle ja huikkii nimiä, kun piirakkaa pilkotaan ja annoksia jaetaan. Muuten saattaa tarjoiluvuorossa oleva huijata ja vetää kotiinpäin kun piirakan ylläri pilkottaa taikinan välistä. Näitä galetteja syödään useampana päivänä, itse esimerkiksi söin kertaalleen kotona ja toiseen kertaan Suomi-Instituutilla. Kauhian kiva, ja jälleen mulle uusi perinne.

Tosiaan, tammikuun alussa oli muutto uuteen osoitteeseen. Matkaa nykyiseen kotiin ei kuitenkaan edellisestä ole kuin viitisenkymmentä metriä, eli samassa naapurustossa pysytään.

Lisäksi tammikuuhun on mahtunut after workia, luistelua, leffassa käyntiä (mahtava Les Garcons et Guillaume à table sekä Yves Saint Laurent; molemmissa mahtavia näyttelijöitä ja kyllä herätti ajatuksia!), muutama taidenäyttely (mm. loistavia Raymond Depardonin valokuvia ja Felix Vallottonin maalauksia), tyttöjen Putous-ilta, dinner suomalaisten naisten kesken, sandwich club ja luksussämpylät, uuteen host-perheeseen tutustumista (isällä on mahtavia tarinoita nuoruudestaan ja äidillä riipiviä tarinoita nykyisestä työstään sosiaalialalla), Asterixia ja Obelixia, oman äitin muutosta ja synttäreistä intoilua, klassista musiikkia (host-perheen poika soittaa viulua ja musiikkiopiston väen kanssa olen päässyt mukaan mm. concert à domicileen, eli kukin vuorollaan kutsuu kotiinsa ja yhdessä opettajan kanssa on valmistettu ohjelma, joka nautitaan syöpöttelyn lomassa), loistava tapas-ravintola jossa maistoin elämäni ensimmäistä HYVÄÄ sinappia, uusia tuttavuuksia, vääriä metroja, hitusen koti-ikävää ja haikailua, lentoliput Suomeen ja yötä myöten auki oleva Louvren postitoimisto.

Ps. Mä olen alkanut varmistua siitä että ranskalaiset nukkuu vähemmän kuin vaikka nyt suomalaiset. Koska, ensinnäkin täällä työpäivä on pidempi kuin meillä kotipuolessa. Ja sen jälkeen ei suinkaan ala se aika, jota voisi kutsua kotoisasti omissa oloissaan oleskeluksi. Ranskalainen ei näköjään kaipaa sitä että saa illalla körmähtää sohvalle Salkkareita katsomaan, vaan nukkumaan menoon asti ollaan sosiaalisia ja aktiivisia. Vaikka mulla on välillä sellainen olo että haluais epäsosialisoitua ja kaipaan tv:n tuijottamista iltaisin, niin jotenkin tämä astetta aktiivisempaan elämään innostava rytmi passaa mulle!
Ja korostan tässä vaiheessa että neiti Rantasen tekemät huomiot eivät missään vaiheessa ole yleistyksiä ja oikeita totuuksia, vaan täysin epäanalysoituja heijastuksia aina kulloisenkin hetken fiiliksistä.

A bientôt!

"Ei laukku pysy pakattuna sattumalta"

Jos Seinäjoki on hetkisen kaunis....
....niin täällä ollaan taas, Pariisissa. Lähtevän laukussa ikävä painaa vaikka tie mua vie. Kuvakollaasin tavoin tämänkertainen blogipostaus koostuu palasista ja välähdyksistä Suomen lomalta. Siltä varalta ettei neidin sielunmaisema avaudu näiden lyriikoiden avulla (onko sen tarkoituskaan?), sanottakoon kuitenkin että reilu pari viikkoa Suomessa oli tunteellista aikaa joka tuli tarpeeseen. Kiitettäköön siitä niitä kaikkia ihania ihmisiä joita perheeksi ja ystäviksi kutsutaan :).

"Kukaan ei vanhana muistele niitä hetkiä jolloin tiskas tai imuroi,
Siis jätä astiat altaaseen silloin kun sielussa salamoi" (Anssi Kela: Parasta aikaa)

"Ain't it funny how your new life didn't change things
You're still the same old girl you used to be" (The Eagles: Lyin' Eyes)

"Just another sparkling crystal

Pushed away from the light

Into the wild" (Lapko: River Venom)

"Mul on pyödässä sakeana seuraa. Mä kannan repussa erakon auraa. 
Istuu enkeli olkani päällä. Ja piru kairaa heikolla jäällä. Ja mun liskojen yön dinosaurus. Kuolee aamulla variksen nauruun. Mitä kylvää sitä saa niittää, niin kauan kun elämää riittää. Mä herään eloon eloon eloon eloon. "

(Tuure Kilpeläinen: Eloon!)

"on peut choisir d'être sécur
comme on épargne de l'argent
pour être paré aux coups durs

ou alors choisir l'aventure
se dire qu'on verra bien
vivre la vie à son allure"
(Joyce Jonathan: Sans patience)

"Siinä kohtaa irti päästän,
Vain yhden paidan sulta säästän."
(Jippu: Ennustus)