Jussia!!

Suomessahan sitä on jo juhlittu hyvä tovi, täällä laitetaan nyt putiikki kiinni ja ryhdytään jussin viettoon! Ranskalaisille juhannus ei ole sinänsä mikään pyhä mutta onneksi täällä on muutama muu suomalainen ja ruotsalainen jotka mun lisäksi on sitä mieltä että tänään on syytä juhlia! OBS, mä en ole koskaan ollut oikein mikään juhannusihminen, siis tottakai tykkään mutta koskaan ennen en oo kokenut suurta tarvetta keksiä mitään erityistä ihan vaan koska on juhannus. Nyt se tuntuu jotenkin tärkeältä, jotenkin taas yhdeltä merkiltä osoittaa että olen suomalainen, olen ulkomaalainen, mulla on mun oma tausta ja perinteet ja niin paljon kun tykkään ranskalaisista ja ranskalaisuudesta niin kyllä mä olen ruvennut nostamaan oman maitopurkin ruokapöytään punaviinin viereen. Honeymoon taitaa olla ohi ;)

Ja muutama aiheeseen täysin liittymätön kuva.

Passenger ja yllätyskeikka ostarilla. Satuin sattumalta sattua oikeaan aikaan oikeaan paikkaan. Yeah I laugh, and live and I have love to give but sometimes all you can do is....ja sitä rataa, tralalalaa...

Englannin kuningatar kävi täällä joku aika sitten.

 Epäilen suuresti hänen vierailun liittyneen jotenkin Englannin urakkaan futiksen MM-kisoissa. Tai Normandian maihinnousun vuosipäivään.

Täällä on muuten päässyt kesä alkamaan jotenkin varkain. Mä huomaan edelleen odottavani sitä kesäkuun ekaa päivää kun voi sanoa että nyt on KESÄ. Mutta jotenkin tuo sommaren on jo hiipinyt säätilaan (mun mielestä on jo kesäsää) ja suomalaisen mittapuun mukaan yhtäkkiä ollaan jo ns. keskikesässä vaikka näiden mielestä kesä alkaa tänään (soon oikeen merkitty kalenteriin jotta tänään alako kesä).

Laventelia.

Miten siis viettää juhannusta Pariisissa? Menemällä tänään ensin ruotsalaisten grillibileisiin. Siellä on kuulemma se juhannuskoivu ja tanssia ja kaikki. Minen niin tiedä ruotsalaisten juhannusperinteitä mutta tänäänhän sen näkee! Huomenna on Suomi-yhteisön vuoro kutsua koolle ja silloin ohjelmassa lounastusta Paris Historiquessa.

Juhannuskynnet
Mulla on yksi armoitettu kynsilakoista(kin) bloggaava ystävä, joten tämä kuva on vaikka sinulle :)

Kuulin villiä huhua että tässä kaupungissa on suomalaisia joilla on sauna kotona. Täytynee laajentaa omia verkostoja...

Nyt sitä hyvää juhannusta, muistakeehan pelastusliivit ja että huominen on huomenna!!

Lomatunnelmia osa 2

...jatkoa Kenian päivitykseen. Ihanan Afrikan viikon päätteeksi oli luvassa ilmastonmuutos, lentoreittinään Nairobi-Pariisi-Helsinki. Vietin rakkaassa kotimaassa viikon ja kyllä teki hyvää! Sain uutta perspektiiviä tähän ulkomaan eläjän mielenmaisemaan. Mitä kannan juuristani mukana, mitä uutta olen napannut matkan varrelta? Miten vältetään se ettei juuret unohdu, vai onko se turha pelko? Pohjanmaa oli muuten taas astetta kauniimpi kun sitä katseli hienoisen välimatkan päästä. Ja mä ihan tykkään olla käytännöllinen (ei ole mikään itsestäänselvyys pariisilaisten keskuudessa; vaikka en tykkääkään luoda stereotypioita mutta ollaanhan täällä nyt oikeastikin astetta pinnallisempia) ja mä arvostan mun sukujuuria ja suomalaisia tapoja. Joten kai se on turha pelko. Jos joskus alan vaikuttaa liian pariisilaiselta niin tuon seuraavalta Suomen reissultani crocksit tullessani ja kas kun ollaankin taas sopivasti kotimaan multaan juurtuneita. Mun crocksit on sitäpaitsi sellaista talvimallia, villa lämmittää täällä sopivasti sisätiloissa palelevia varpaita. Pratique!

Mulla ei näköjään ole tuolta reissulta Suomesta juuri kuvia joten laitetaan lisää Keniaa. Sihteerilintu ja sen pari kaveria.

Suomen reissuun kuului opinnäytetyöseminaaria (hei nämä opinnot etenee, woohoo!), harvinaista herkkua eli mummolassa löhöilyä ja omaa perhettä ja ystäviä ainakin kolmen kaupungin verran. Tykkäsin! Mutta tykkäsin myös palata Pariisiin.

Jestas mitkä silmät! Voiko joku näyttää näin viattomalta..

Missähän vaiheessa tämän blogin nimi pitää muuttaa? Kuinka kauan voi olla matkalla jos oikeastaan tämä täälläolo on pitkittynyt jo useampaan kertaan? Vai onko tämä otsikon ulkomaanmatka muuttunut elämänmatkaksi...? Wou, nyt menee niin syviin vesiin että parempi lopettaa tältä päivältä tähän. Bisous!

Asante.

Nyt on neidillä paljon asiaa. Nyt niitä reissutunnelmia!

Aloitetaan Keniasta. Lopetin siis hommat kauppakamarilla huhtikuun lopussa ja lähdin kimpsuineni Keniaan. Siellähän tuo rakas ystävä, armoitettu ja itseoikeutettu Ilkka-lehden lukija Elsukka odotti. (Tästä muuten voi tulla melkoisen pitkä teksti, olihan tämä neidin ensimmäinen matka Euroopan ulkopuolelle ja siis minkälainen matka olikaan!)

Ettei nyt ihan kaikilla yksityiskohdilla pitkästytetä, niin hypätään suoraan Nairobin kentälle. Ensimmäinen havainto; traktorit. Vaikka eipä sen pitäisi pikkukaupungin tyttöä hämmästyttää, ei ole ensimmäinen kerta kun sellaisen bongaan. Paitsi että ensimmäinen kerta lentokentällä. No miksipä sillä ei hoidu työt yhtä hyvin kuin jollain air cargo -pikkuautollakin.

Seuraavaksi taksiin ja turistivirhe nro 1. Kun kerran käskettiinkin vielä niin oisit nyt uskonut että ota se taksi siitä viralliselta kopilta eikä mitä tahansa keltaista autoa. Virhe nro 2; sovi hinta ennen matkaan lähtöä. Siinä auton ollessa jo liikkeessä on sitten vähän alakynnessä näissä neuvotteluissa. Vääntö oli tiukka (enkä tod tiedä mikä on Kenian dollarin kurssi joten hinta oli mulle ihan utopiaa) ja päättyi hienoiseen alennukseen, joka oli mun mielestä ihan oikeutettu viimeistään sillä livulla että tämä(kin) kuski lupasi tuntea reitin perille vaan eipä tuntenutkaan ja aika monen mutkan kautta Muthaigaan kierrettiin.

Ja opetus nro 1. Kun tingit, ja jos ja kun toivottavasti saat alennusta, älä murru siinä myyjän pettymyksen edessä. It's part of the game.

Eli perillä! Ja voi jestas, minkälainen talo, minkälainen perhe talonsa ovet avasikaan matkalaiselle! Ja minkälainen ystävä siellä oli vastassa. You just have to love Africa! Mä olin jo myyty.

Eka ilta meni ostarilla, kahvilassa, (kalja)kaupoilla ja se paras eli SAUNASSA. Tämän perheen isä on tehnyt jotain uskomatonta ja rakentanut osittain suomalaiselle perheelleen saunan. Respect. Ja se saunahan lämpesi, entisten partiolaisten taidoilla ja viikon aikana useampaan kertaan! Ei muuta kun juomat järveen eli uima-altaaseen ja muutama tarinaniskijä lauteille. Kyllä siinä lepää ihmisen mieli.

Maanantaista keskiviikkoon olikin neiti tavattavissa Masai Maran kansallispuistosta. Safari time! Ja kyllä mie tykkäsin. Koitan kuvien avulla välittää jotain siitä maisemasta, siitä tunnelmasta, siitä fiiliksestä joka tulee kun tuijottaa avaraa luontoa (tällä kertaa afrikkalaisen selostamana Hiacen kyydissä eikä suinkaan YLEn kanavilla).

Safarin leirin kylkeen oli kasattu Masai -heimon kylä (eittämättä oli kasattu meitä turisteja varten mutta sehän ei haittaa, jos ei tällä kertaa tämän lähemmäksi autenttisuutta päästä niin tämäkin hyvä kokemus). Kyllä veti ihmisen mielen mietteisiin nähdä näin erilaista elämää. Siinä sitten Masai poikineen näytti kuinka vuohet paimennetaan, tuli sytytetään, tupa valaistaan ja pylly pyyhitään (juuri nyt en muista minkä puun lehteen mutta sillekin joku traditionsa oli). Masai kertoi myös mieheksi tulon riiteistä ja mieleni teki mutta sain kieleni hillittyä etten kysynyt syyttävään sävyyn ratkaisevia kysymyksiä myös tyttöjen ympärileikkauksista. Enhän ole täällä tuomitsemassa vaan tutustumassa.

Safarin aikana meidän pieneen porukkaan tutustui jonkun verran ja viimeistään illallisella leirissä tuli kuultua tarinoita eri puolilta maailmaa.

Ja mä käännyn hiljaa pois...

Sitten takas Elsukan luo ja toisenlaista Keniaa. Oli vappu, ja Suomi-Kenia -seuran vappujuhlat! Grillausta puutarhassa, mahtavat tarjoilut joten suuri kiitos järjestäjille! Ja tsempin toivotukset myös Suomi-koulun tulevaisuuden eteen töitä tekeville. Teette tärkeää työtä.

Samaan päivään mahtui myös vierailu Karen Blixen -museossa ja maastossa hepan selästä nähden. Kyllä tekee vaan hyvää heittää parit laukat maastossa niin että oksat viuhuu nippa nappa naaman väistäen (vai väistikö naama oksan, kuinka se menikään?) ja ei auta kuin luottaa siihen että heppa tietää mihin jalkansa sopii laittaa ja mihin ei. Siinä oli innokkaissa ratsuissa pitelemistä kun maata ja mantua olis riittänyt vaikka Tansaniaan asti. Ihanaa!

Neiti Karen Blixenin pihamaalla. Vähän myöhemmin tällä tontilla lähti pelit käyntiin kun mukana olleita muksuja ei paljon tarvinnut futiksen pariin patistaa.

Moottoripyölän joppalilla

Matkaan sisältyi myös rikkaamman kaupunginosan vastapainoksi slummi ja orpokoti. Toivottavasti näistä kuvista välittyy se tunneskaala jota turisti siellä koki. Ei voi kun sanoa että onpa itsellä ollut tuuri kun on syntymän olosuhteita jaettu. Ja samaan aikaan, kuinka pielessä voi omat asenteet olla. Näin leveitä ja tyytyväisiä hymyjä en ole ennen nähnyt ja näillä kavereilla ei ole juuri muuta kuin se.

Yhtään ei itketä ei

Opettaja opettaja, toi kiusaa!

Kaatopaikalla elantoa etsimässä

 Käytiin me Keniassa ulkonakin. Kuinkas muuten. Nairobin yö!

Asante. Kun haluat auttaa.
http://www.asante.fi/

Traces de mon passé. Chemins de mon avenir.

Hihii, täällä mä istun Starbucksissa, otsikoin tekstini ranskankielisellä fraasilla ja bloggaan. Mä oon NIIIIN cool.

No en ole, mutta pikainen päivitys tähän väliin ihan vain jo näyttääkseni etten ole kadonnut. Enkä lakannut kirjoittamasta. Mä olen palannut Pariisiin parin viikon loman jälkeen. Nyt odottelen että alkais jo hitsin jännittävä tämän illan lätkämatsi, ja sen päälle vähän kauppakamarin after workia. Muutenhan mä en ole kauppakamarin toiminnassa enää mukana työntekijän roolissa vaan toimenkuva on vaihtunut ja LinkedIn -profiili päivitetty.

Eilen kävin pienen valokuvanäyttelyn avajaisissa. Another reason to love Paris! St.Paulin metron lähellä on ihana pieni, salamyhkäinen taiteilijakortteli jonka kätköistä tämäkin galleria löytyy. Village Saint Paul on ihanaa aluetta jo pelkästään pikkuputiikkien näyteikkunoiden takia! Mun ehdoton suosikki tämän eilen nähdyn näyttelyn taiteilijoista oli Cathleen Naundorf, joka on muun muassa kuvannut ihania mekkoja eri muotitaloille.

Yritän viikonlopun aikana kirjoittaa raporttia mun Kenian seikkailusta mutta sitä ennen vielä sitä jääkiekkoa ja ruotsin tehtäviä.

 

Copyright © 2014 
The Merrymakers
Valokuva johon rakastuin. Suurennoksia on  kuulemma olemassa 10 kappaletta ja täytyy toivoa ettei niitä kaikkia myydä ennen kuin rikastun sen about 12 000€ verran. Dior Haute Couture winter 2009. http://themerrymakers.be/2013/05/20/merry-discovery-cathleen-naundorf/#jp-carousel-9158

  

...ja muistin provinssin bajamajan....

Olavi uusivirta: Jenni

Onkohan tässä joku etikettivirhe jos tuikkaan paahtoleipäni suoraan voirasiaan?

Töissä on ollut mielenkiintoista viime aikoina. Nuorkauppakamari järjesti etiketti-illan Suomen suurlähetystöllä. Ihana tapakouluttaja nimeltä Guillaume opetti meille pöytätapoja ranskalaisen ja englantilaisen etiketin mukaan. Innostuin niin paljon että tein pahan järjestäjän ammattimokan; unohdin ottaa valokuvia tapahtumasta. Ei jäänyt sen enempää kauppakamarille kuin minullekaan näytettävää eikä muistijälkiä kuin takaraivolle. Saatte siis kuvitella suurlähetystölle pitkän pöydän katettuna etiketin mukaan ja parikymmentä enemmän ja allekirjoittanut ainakin vähemmän aiheeseen vihkiytynyttä opettelemassa veitsiä ja servetin paikkaa ja pöytäjärjestystä ja ryhtiä. Jos samalle illalliselle on kutsuttu presidenttejä ja yrityspomoja, määrääkö sukupuoli vai ammattiasema ensisijaisesti kenen vieressä istut? Ja missä tulkki syö? Siinäpä pohtimista. Noo, ehkäpä jään ennemmin odottelemaan kutsuja hovi-illallisille kuin alan järjestää niitä. Ei tuu sitä mielipahaa pöytäkartasta :).

Mun seuraaja ja manttelinperijä on aloittanut työt. Itsellä siis kovinkin innostava osa tällä hetkellä opettajana ja perehdyttäjänä. Go Susanna, ota homma haltuun!

Facebookissa pyörii arkihaaste. Itsellä jäi vähän vaiheeseen hyvin aloitettu homma ;) no vielä ehtii. Ja sitä samaa arkeahan mä olen yrittänyt kuvata myös täällä blogin puolella mutta jo on ollut luokattoman harvinaista tämä postaus. Annan itselleni anteeksi ja koitan ryhdistäytyä. Toisaalta tämä mun Pariisin elämä ei tällä hetkellä ole kovin mielenkiintoista kun töiden päälle uppoudun vaan opiskeluun.

No oon mä kerran käynyt terassilla. Seinen rannalle on avattu ihana Rosa Bonheur, ravintola joka on ympäri vuoden jossain, en tiedä missä, mutta nyt se on kesän ajan joen penkalla, Samburgerin näköisten myyntitiskien, bajamajojen, halvan roseviinin ja lämpölamppujen kanssa. Voi Suomen kesä kuinka sua kaipaankaan mutta tämä oli toistaiseksi lähinnä kotoista terassikokemusta!




http://www.sortiraparis.com/hotel-restaurant/bar-cafes/articles/64416-en-attendant-rosa-la-buvette-sur-les-nouvelles-berges-de-seine

Synttäreitäkin vietin. Paikkana oikein kotoisa kuppila ja paikalla parisenkymmentä kaveria, suomalaisia, ranskalaisia ja ruotsalaisia. Ja kuinka ollakaan, viereiseen pöytään oli sattunut la creme de la creme de Kurikka; ihanan rempseän oloinen seurue jonka etelä-pohjalaisesta aksentista ei voinut erehtyä! Mikolla kiitos ja terveiset että kosto elää, kukaan ei käskenyt yllyttää näitä kurikkalaisia laulamaan synttärisankarille eihän....

Suomen tuliaisia

Pariisilaiset ovat viime aikoina aivastelleet ilmansaasteita. Julkinen liikennekin oli jonkin aikaa kaikille ja kaikkialle ilmainen, jotta saasteita saataisiin vähennettyä, ja joku epäili ulkona urheilemisen turvallisuutta. Nyt näyttäisi jo siltä että saasteiden määrä on laskuun päin.

Itse olen aivastellut, hmm, anteeksi siis ahkeroinut, työ- ja koulukiireitä. Mihin menet aika, tarvitsen sinua!

Parisen viikkoa sitten sain nauttia ihanista ihmisistä ja hetkistä Suomessa. Oioi, mahtava ihana rakas kotimaa ja sen ihmiset!

Niin, oli siinä reissussa matkassa tai siis ohjelmassa pari amerikkalaistakin muuttujaa.

I want it that way.

Niin. Voiko tästä nyt sitten olla tykkäämättä?

Jyväskylän kevät.

Perheemme kakkiain...siis prinsessa <3.

Kun istut junassa kalpeana hiljaa ja toivot voivasi nukkua, jos se kanssamatkustaja sattuukin sillä kertaa olemaan sellainen satunnainen harvinaisuuss kun Itse Puheliaisuus, mikäs sen parempaa kuin että hän on myös Itse Ystävällisyys ja tarjoaa riutuneelle vieruskaverille aamupalaa. Ymmärsin, en kai sitten ollut kaikkein kauneimmillani sinä aamuna.

Takaisin Pariisiin. Viime aikoina olen tutustunut vähän erilaisiin ravintoympyröihin. Arkisesta saa helposti luksusta ja se on täällä ymmärretty. Varoitus, seuraa siis turistivinkkejä Pariisiin saapuville!

Filakia  tarjoaa kreikkalaisia leipiä ja upeaa asiakaspalvelua aivan Chateletin lähellä. Semi-sekoitus perinteistä kreikkalaista keittiötä ja katuruokaa, kruunattuna mahtavalla omppupiirakalla. Nam! Toinen vielä ehkä ihanampi tuttavuus on ollut Le kiosk Choux d'Enfer, eikä näkymä Eiffel-tornille haittaa yhtään!
Choux=kaali, MUTTA; samaa sanaa käytetään leivoksesta jota itse kutsuisin tuulihatuksi
Tämä "kiska" myy siis näitä tuulihattuja suolaisella tai makealla täytteellä, ja erikoisuutena yhden kuuluisimman leipurin, Christophe Michalakin tatsi taustatyössä. Kaikkea knoppititetoa sitä oppii kun vanhaksi elää. Meidän äiti vois tulla käymään ja opettaa samalla oman tuulihattutäytteensä reseptin, sopisi konseptiin loistavasti :).

Kirsikkana tämän ruokaekskursiokakun päällä Pierre Hermé ja Hermén leivokset (no anteeksi etten tuntenut nimeä aiemmin! sain pariisilaiselta kieron katseen ja naurun, kun kerroin että tämä on ihan uus tuttavuus. Ilmeisesti näitä Pariisin must know -juttuja..). Eli, kun tulette tänne niin käykää ostamassa Pierre Herméltä joku suklainen taideteos ja macaron-leivos. Siinä missä La Duréen macaronit on kuuluisia mutta perinteisiä, Pierre Hermé keksii yhdistää macaroneihinsa mitä mielenkiintoisempia makusekoituksia. Nam!

Ja tässä niitä kotoisia ravintoympyröitä, joita löytyy nyt mun Pariisin toimistostani. Kuinka hyvää, siis KUINKA HYVÄÄ!!

Mun viime aikojen aktiviteetteihin on kuulunut myös jotain sellaista, joka edellytti keltakuumerokotuksen ottamista. Hihii, en malta odottaa!!